Huonokuuloiset saattavat tuoreen tutkimuksen perusteella sairastua sydämen vajaatoimintaan muita todennäköisemmin. Aiemmissa tutkimuksissa huonokuuloisuus on yhdistetty myös muihin sydän- ja verisuonitauteihin.
Tulokset julkaistiin Heart-lehdessä, ja niiden perusteella huonokuuloisten riski sairastua sydämen vajaatoimintaan kaksitoistavuotisen seurannan aikana oli 25–30 prosenttia suurempi kuin samanikäisten, joiden kuulo ei ollut merkittävästi heikentynyt.
Huonokuuloisuuden ja sydämen vajaatoiminnan yhteydestä noin viidennes saattoi johtua potilaiden psyykkisestä kuormituksesta ja muun muassa masennus- ja ahdistusoireista sekä sosiaalisesta eristyneisyydestä. Yhteydet olivat myös voimakkaampia potilailla, joilla ei ollut todettu sepelvaltimotautia tai aivoverenkiertohäiriötä ennen tutkimusta.
Kuulon heikkeneminen on yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin aiemminkin, mutta tutkijat eivät ole vielä keksineet, mistä yhteys tarkalleen johtuu. Kuulon heikkeneminen saattaa olla varhainen merkki verisuonten ja verenkiertoelimistön ongelmista, jotka ovat myös sydänoireiden taustalla. Tulosten perusteella myös psyykkinen kuormitus ja siihen liittyvät stressi- ja tulehdusreaktiot saattavat selittää ilmiötä.
Tutkimukseen osallistui 164 000 brittiä, jotka eivät sairastaneet sydämen vajaatoimintaa keskimäärin kaksitoistavuotisen seurannan alkaessa. Sen kuluessa sydämen vajaatoiminta todettiin kuitenkin 4 400 osallistujalla.
Sydämen vajaatoiminta johtuu sairauksista kuten sepelvaltimotaudista ja korkeasta verenpaineesta, jotka häiritsevät sydänlihaksen toimintaa ja heikentävät sen kykyä supistua. Yleisin vajaatoiminnan oire on hengenahdistus rasituksessa.
Vaiva on harvinainen alle 50-vuotiailla, mutta yleistyy nopeasti iän myötä. Kuusikymppisistä sitä potee muutama sadasta, mutta yli 80-vuotiaista jo joka kymmenes.
Uutispalvelu Duodecim
(Heart 2025;111:877–883)