Kesämentorointi on lääkärien kollegiaalista toimintaa, jossa kokeneemmat opiskelija- ja lääkärikollegat tukevat 4.–6. vuosikurssin kandidaatteja, kun he tekevät ensimmäisiä lääkärin sijaisuuksiaan. Mentoreina voivat toimia vähintään 5. vuosikurssin kandit ja lääkärit.
Viime kesänä mentoreina toimineet Jani Lyytikäinen (alla) ja Tuulia Vallius (omassa haastattelussaan) rohkaisevat kollegoita ilmoittautumaan mukaan. Lue haastattelut ja ilmoittaudu mentoriksi kesälle 2025.
Mentorointi vahvistaa kollegiaalisuutta, myös yli Suomen rajojen
Jani Lyytikäistä inspiroivat mukaan mentorointiin useat taitavat seniorilääkärit, joiden neuvojen ja esimerkin avulla hän on kasvanut kohti lääkärin ammattia. Lisäksi päätöstä vahvisti juuri ennen mentoroinnin alkua naapurimaassa päättyneet opiskelut.
”Opiskelijavaihdossa Ruotsissa sain kokea kollegiaalisuutta, joka ei rajoittunut kotimaahan. Tämäkin innoitti. Karoliinisessa instituutissa mentorointi kuuluu kaikkien opiskelijoiden lääketieteen lisensiaatin tutkintoon.”
Lyytikäinen mainitsee, kuinka mentoroinnilla voidaan vahvistaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Ohjelma tavoittaa myös opiskelijoita, joiden lähipiirissä ei ole lääkäreitä roolimalleina tai tukena. Lisäksi mentorointi tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa kollegiaalisuutta yli Suomen rajojen, sillä ulkomailla opiskelevat ja Suomeen kesätöihin saapuvat kandidaatit ovat myös tervetulleita mukaan toimintaan.
Kumpikin mentori toi ryhmään omat vahvuutensa
Kuudetta vuosikurssiaan Itä-Suomen yliopistossa suorittavan Lyytikäisen omat kokemukset ensimmäisestä kesästä lääkärin sijaisena vuodeosastolla ovat tuoreena muistissa, joten aktoreiden tunnelmiin oli helppo samaistua.
”Olin ”vain” hieman aktoreita kokeneempana kandina mentorina, joten koin ensisijaisesti olevani eräänlaisena reflektointipintana ja kokoontumisten mahdollistajana. Jo valmistuneella erikoislääkäri-mentorikollegalla oli tarjota enemmän anekdootteja ja kokemuspohjaa lääkärintyöstä.”
Lyytikäisen mentorointiryhmä koostui perusterveydenhoidon vuodeosastolla työskentelevistä kandeista.
”Harppaus suoraan opiskelijasta vs. terveyskeskuslääkäriksi on suuri, tai siltä se ainakin saattaa tuntua ensimmäisinä työpäivinä. On hienoa nähdä, kuinka kaikki lopulta selviävät tästä haasteesta.”
Mentorointikesän aikana vahvistui ajatus siitä, että monet lääkärinuran alussa kohdattavat haasteet ovat melko universaaleja.
”Jos ensimmäisen lääkärinsijaisuuden kokemuksia pohtisi vain yksin, saattaisi olla vaikea hahmottaa, etteivät työn raskaus tai tietyt hankalat kokemukset ole mitenkään poikkeuksellisia, vaan ne ovat osa lääkäriksi kasvamista.”
Suosittelen lämpimästi Duodecimin kesämentorointia tuleville aktoreille ja mentoreille!
Lyytikäisen mukaan mentorointi on erinomainen tapa kehittää osaamistaan ja kehittyä entistä paremmaksi kollegaksi.
”Pidän lääkärintaitoa kokonaisuutena, johon lääketieteellisten asioiden ohella kuuluvat muun muassa työyhteisötaidot ja kollegoiden ammatillisen kasvun edistäminen. Ne ovat taitoja, jotka opitaan ja joita voi systemaattisesti kehittää. Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluu Suomessa kyllä potilaan ja lääkärin välisen vuorovaikutuksen harjoittelua, mutta johtamista ja muita yleisiä työelämän taitoja hyvin vähän.”