Haastattelu avaa konkreettisin esimerkein kesämentorointikokemusta aktorin näkökulmasta. Sovitut yhteiset hetket kalenterissa tarjosivat vertaistukea, huojennusta huoliin ja vähensivät tunteissa vellomista.
Kesämentorointi on lääkärien kollegiaalista toimintaa, jossa kokeneemmat opiskelija- ja lääkärikollegat tukevat 4. ja 5. vuosikurssin kandidaatteja lääkärin töihin siirtymisessä. Ilmoittautuminen on auki 7.4. saakka »
Vastikään valmistunut Salla Valkkio muistelee ensimmäistä kesäänsä lääkärinä. Mentorointi kulki rinnalla yhtenä tukimuotona.
”Se oli tietysti tosi jännä paikka mennä ensimmäistä kertaa oman alan töihin ja tuntui, että kaikki saatavilla oleva tuki otetaan mielellään kyllä vastaan”, Salla avaa ensituntemuksiaan.
”Moni on tottunut aikaisemmin koulussa suoriutumaan hyvin. Nopeasti kesällä joutuu sen ajatuksen eteen, että olet vielä uran alkupäässä ja et osaakaan vielä yhtään niin paljon – etkä voikaan osata – kuin ne muut siellä työskentelevät.”
Selkeä sovittu hetki kalenterissa fiilisten purkamiselle vähensi tunteissa vellomista
”Suosittelen ehdottomasti aktoriksi ryhtymistä. Siinä saa sellaisen selkeän, rajatun, sovitun hetken, milloinka niitä ajatuksia saa purettua läpi. Eikä se sitten ehkä ole niin sellaista jatkuvaa vellomista niiden omien fiiliksien kanssa”, Salla toteaa.
Tapaamiset auttoivat laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
”Sain paljon vertaistukea. Jo pelkästään se teki hyvää, että sai kuulla muiden aktorien kokemuksia ja sai ymmärryksen siitä, että hei ihan samoja juttuja nämäkin miettii ja samanlaisia haasteita on tullut vastaan. Myös molemmat mentorit olivat nuoria lääkäreitä itsekin ja heillä oli selkeästi vielä tuore kokemuspinta, että millaista olikaan aloittaa nämä hommat.”
”Mitä mä teen, jos potilas menee yhtäkkiä tosi huonoon kuntoon?!”
Yksi konkreettinen tapahtumaketju on jäänyt Sallalle elävästi mieleen.
”Jossakin vaiheessa kesää huomasin jännittäväni hirveästi sitä, että mitä jos tulisi jokin äkillinen tilanne. Mitä jos potilas menee yhtäkkiä tosi huonoon kuntoon ja minun pitäisi osata nopeasti keksiä jokin ratkaisu”, hän kertoo pohtineensa.
”Sitä ajatusta sitten purin mentorointitapaamisessa yksi päivä ja toinen meidän mentoreista, Riku Metsälä, rauhoitteli muistuttamalla, että ainoat kaksi asiaa, mitkä pitää heti osata on elvytys ja anafylaksia. Aina muulloin sinulla on aikaa katsoa ja tarkastaa se tieto. Sen varmistuksen saaminen huojensi silloin paljon, vaikka onhan nämä koulussa käyty ja elvytysprotokollaa menty monet kerrat läpi.”
Matalan kynnyksen hommaa kuitenkin
Tapaamisissa keskustellaan niistä teemoista, jotka kulloinkin tuntuvat ryhmäläisistä ajankohtaisilta. Esimerkkiaiheita ovat itsenäinen päätöksenteko, epävarmuuden sietäminen, kuoleman kohtaaminen, hoidonrajaukset ja virheiden tekeminen.
”Matalalla kynnyksellä mukaan. Koen, että meillä ne keskustelut olivat aika rentoja. Ei siellä tarvitse mitään hirveen syntyjä syviä käydä läpi. Mietin itse myös, että nyt voisi olla annettavaa puolestaan mentorina”, Salla kannustaa kaikkia ilmoittautumista vielä pohtivia.
Ilmoittaudu kesämentorointiryhmään 7.4. mennessä »
Muista myös ilmoittautua Kandista kesälääkäriksi -webinaariin, joka antaa lääkärin töihin siirtyvälle kandille kliinisten taitojen rinnalle keinoja onnistuneeseen työhön päivystyksessä ja työnhallintaan lääkärin arjessa.