Duodecimin, SML:n ja NLY:n järjestämä kesämentorointi on lääkärien kollegiaalista toimintaa, jossa kokeneemmat opiskelija- ja lääkärikollegat tukevat 4. ja 5. vuosikurssin kandidaatteja, kun he tekevät ensimmäisiä lääkärin sijaisuuksiaan.
Kesä on aikaa uusille kokemuksille, ja erityisesti lääketieteen opiskelijoille se tarjoaa mahdollisuuden päästä soveltamaan oppimaansa käytännön työssä. Kesämentorointi on yksi työkalu lääkäriksi kasvamisen polulla. Se tarjoaa vertaistukea, väylän purkaa tuntoja ja mahdollisuuden luoda uusia kollegakunnan sisäisiä tuttavuuksia ympäri Suomen.
Kesämentorointiryhmät toimivat läpi kesän toukokuusta elokuuhun
Kahdesta mentorista ja 4–6 aktorista eli mentoroitavasta koostuvat ryhmät kokoontuvat etäyhteyksien avulla kesän ajan, keskustellen erilaisista lääkärin ammattiin liittyvistä teemoista ja haasteista. Aiheet voivat vaihdella itsenäisestä päätöksenteosta ja epävarmuuden sietämisestä kuoleman kohtaamiseen ja virheistä oppimiseen.
Jo ensimmäisen kandikesän kokeneet opiskelijatoverit sekä lääkärikollegat tukevat kesämentorin roolissa 4. ja 5. vuosikurssin kandidaatteja. Viidennen vuosikurssin opiskelija voi siis toimia sekä mentorina että aktorina.
Mentoroinnilla ei tarkoiteta lääketieteellisten kysymysten ratkomista, eikä mentorilta edellytetä aikaisempaa ohjaamiskokemusta.
Kesämentorointiryhmä on turvallinen ympäristö jakaa kesän ajatuksia, kokemuksia ja epävarmuuksia
Rakenna uusia yhteyksiä ja saa tukea kollegoilta eri puolilta Suomea – kesämentorointi kantaa läpi tulevan kandikesän.
Tutustu tarkemmin ja ilmoittaudu aktoriksi »
Mentorointi on lääkärien kollegiaalista toimintaa, jolla vahvistetaan ammatillista yhteisöä
Viime kesänä mentorina toimineen Saara Heinäsen sanoin kesämentorointiin osallistuminen voi olla paitsi antoisa kokemus mentoroitaville, myös henkilökohtainen kasvupolku mentoreille itselleen.
”Mentorointihetket tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä keskustelemaan nuorten kollegoiden kanssa sellaisista asioista, joista usein työpaikalla vaietaan. Hektisessä työpäivässä (tai -yössä) on harvoin aikaa pohtia yhdessä tuntemuksia”, hän kertoo.