Apotti-työpajamme osoittivat, että olimme tekemisissä potilastietojärjestelmän kanssa, joka oli kadottanut näkymän potilaan tilanteeseen. Niissä piirtyi esiin, kuinka monin eri tavoin lääkärit yrittävät taivuttaa Apottia itselleen toimivaksi ja kuinka korjaussavotta oli muuttunut uuvuttavaksi tikettitaisteluksi.
Maaliskuussa 2023 kuuntelin lääkäreiden arvioita siitä, mikä oli muuttunut Apotin käyttöönoton myötä. Työpajat olivat Duodecimin ja vetämäni REPAIR-tutkimushankkeen yhteisponnistus.
Lääkäreiden viesti toisti yleistä tietojärjestelmäkritiikkiä. Sitä olimme osanneet odottaa. Tietojärjestelmien ja päivittäisten työtehtävien välinen hankaus on tuttua aiemmista tutkimuksista.
Keskusteluissa tuli kuitenkin esille häiritsevämpiä piirteitä. Työpajoihin osallistuneet lääkärit konkretisoivat, kuinka Apotin vaatiman koneluettavan, rakenteeltaan määritetyn eli rakenteistetun tiedon tuottaminen hidastaa työtä. Rakenteistamisen tarkoitus on tehdä potilastietojen hausta ja käytettävyydestä sujuvampaa, mutta lääkärit kertoivat reseptien, todistusten ja uloskirjausten tekemisen vievän kaksi tai kolme kertaa kauemmin kuin ennen.
Keskusteluissa havainnollistettiin lääkärin tavoitetta muodostaa kokonaisarvio potilaan tilanteesta. Työ oli muuttunut tiedon metsästämiseksi, kun asiat hukkuvat hierarkiattomaan tietomassaan. Olimme tekemisissä potilastietojärjestelmän kanssa, joka oli kadottanut näkymän potilaan tilanteeseen.
Parhaista nikseistä tikettitaisteluun – kun ihmiset yrittävät pärjätä
Työpajoihin osallistui 25 lääkäriä. Heidän ennakkokäsityksensä Apottia kohtaan olivat pääosin neutraaleja tai negatiivisia. On myös lääkäreitä, joiden työtä Apotti tukee. Pohdin, kuinka työpaja-aineistoa tulisi käsitellä, jotta tulisi selväksi, ettei sen ole tarkoitus olla kokonaisselvitys Apotista.
Halusin tutkimuksesta välittyvän kokemuksen siitä, kuinka Apotin käyttö on johtanut jatkuvaan ja kuluttavaan korjaustyöhön. Vaikka tämä ei ole kaikkien lääkäreiden kokemus, se on jaettu kokemus, joka ansaitsi tulla kuvatuksi. Yksikin lääkäri, joka kokee, ettei voi tehdä laadukasta potilastyötä tietojärjestelmän takia, on julkisen terveydenhuollon näkökulmasta menetys.
Työpajoissa piirtyi esiin, kuinka monin eri tavoin lääkärit yrittävät taivuttaa Apottia itselleen toimivaksi. Keskusteluissa jaettiin Apotti-niksejä ohjelmoitavista ”älykkäistä fraaseista” siihen, miten siirtää tehokkaasti tietoa organisaation sisällä. Luova toiminta on tietojärjestelmätutkimuksissa todennettu seuraus siitä, ettei järjestelmä tue tehtävää työtä: ihmiset kehittelevät kiertoteitä ja yrittävät pärjätä.
Päädyin kirjoittamaan Apotin vaatimasta korjaustyöstä – ja erityisesti sen synkemmistä ulottuvuuksista. Tunnistin lääkäreiden keskustelujen perusteella kolme eri korjaustyön muotoa.
Korjaavilla klikkauksilla tarkoitetaan tilannetta, jossa lääkäri joutuu tekemään valtavasti klikkauksia varmistaakseen potilastiedoista olennaisen tiedon. ”Kuin virkkuukoukulla kaivaisi”, kuten eräs lääkäri kuvasi.
Työnkulkujen korjaamisella viittasin tilanteisiin, joissa lääkäreiden on mukautettava ja korjattava työprosessejaan. Uuden työntekijän tullessa osastolle lääkäreiden on muokattava Apotin näkymiä ja sivuja, jotta työskentely olisi mahdollista.
Kosmeettiset korjaukset kuvaavat tukipyyntöjä, tikettejä, jotka voivat johtaa pieniin parannuksiin, mutta eivät ratkaise järjestelmän perustavanlaatuisia ongelmia tai paranna sen toimivuutta merkittävästi. Monet työpajaan osallistuneet lääkärit olivat olleet mukana kehittämässä Apottia, testanneet ja opetelleet, kuinka siitä voisi saada toimivan yhteistyökumppanin. He olivat toimineet ohjeiden mukaisesti ja lähettäneet eteenpäin kehitysehdotuksia, mutta lopulta kyllästyneet “tikettitaisteluun”.
Uudistusten aiheuttamista murtumista on puhuttava rehellisemmin
Tutkimuksellani osoitan, kuinka tietojärjestelmäuudistukset tekevät käyttäjistä korjaajia. Tämä ei liity yksinomaan Apottiin, vaan voi kuvata mitä tahansa teknologista uudistusprosessia. Jos korjaustyölle ei tule loppua ja siitä tulee työhön liittyvä ylimääräinen taakka, olemme tekemisessä korjaustyön synkeimpien puolten kanssa.
Työpajoihin osallistuneet lääkärit ymmärsivät terveydenhuollon kustannuspaineet ja olivat pettyneitä siihen, kuinka vähän on seurattu Apotin tapaa viedä resursseja varsinaiselta hoitotyöltä ja muulta digitaaliselta kehittämiseltä.
Teknologioiden juurruttaminen organisaatioihin on vaikeaa ja aikaa vievää. Uudistusten aiheuttamista murtumista päivittäiseen tekemiseen olisi puhuttava rehellisemmin. Teknologian lupauksilla viedään julkisella sektorilla eteenpäin uudistuksia, jotka tuottavat lisätöitä ja mielipahaa. Teknologian tulee palvella ihmisiä, eikä ihmisten teknologiaa. Puhe muutosvastarinnasta on väsynyttä syyllistämistä.
Omassa työssäni yritän nyt ratkoa sitä, miten eri näkökulmien yhteensovittaminen onnistuisi kehitystyössä aiempaa sujuvammin. Korjaamisen synkät puolet pakottivat pohtimaan, miten asioita voisi tehdä paremmin.
Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen professori Minna Ruckensteinin tutkimusryhmä järjesti Lääkäriseura Duodecimin kanssa neljä työpajaa.
Kuva: Maarit Kytöharju
Kiitos tästä kirjoituksesta. Erinomainen esimerkki suomalaisesta digiloikasta, jonka piti tehdä autuaaksi. Suomessa ihmisestä ollaan tekemässä sen orjaa ja palvelijaa alalla kuin alalla. Itse työ unohtuu. Miten Virossa osattiin tehdä valtakunnallinen systeemi, joka toimii, mutta meillä ei.