Turussa opiskeleva Henriikka pääsi tapaamisissa purkamaan edeltävien viikkojen aikana pohdituttaneita mokia, hankalia vuorovaikutustilanteita ja tuntemuksia omasta pärjäämisestään lääkärin työssä.
Kesämentorointi on lääkärien kollegiaalista toimintaa, jossa kokeneemmat opiskelija- ja lääkärikollegat tukevat 4.–6. vuosikurssin kandidaatteja lääkärin töihin siirtymisessä. Ilmoittautuminen aktoriksi ja mentoriksi on avoinna 22.4. saakka »
Kuudetta vuotta Turun yliopistossa opiskeleva ja siinä ohessa TYKS Akuutissa satunnaisia keikkavuoroja tekevä Henriikka Mankonen osallistui viime kesänä mentorointiryhmään. Silloin työpaikkana toimi Laajasalon terveysasema.
”Minulla on paljon ihania ystäviä, joiden kanssa voimme tuulettaa ajatuksiamme. Ajattelin kuitenkin, että voisi olla hyödyllistä käydä kesän tilanteita läpi myös jonkun ei niin tutun henkilön kanssa. Kesämentorointiryhmissä oli mahdollista keskustella lääkäriksi kasvamisen pohdituttavista aiheista sekä vertaisten että kokeneempien kollegojen kanssa.”
Mentorointiryhmä lämpesi nopeasti luottamukselliseksi ympäristöksi, jossa purettiin edeltävien viikkojen ajatuksia ja tilanteita
”Kesämentorointiryhmämme vaikutti alkuun hiljaiselta, mutta jo toisella mentorointikerralla juttu lähti hyvin luistamaan ja lopulta meillä oli oikein aktiivinen ja luottamuksellinen ryhmä. Tuntui, että jokaisella kerralla sain muilta aktoreilta ja mentoreilta uusia inspiroivia ajatuksia.”
Henriikka kertoo, kuinka muiden kandien tuntemukset vastasivat vahvasti hänen omiaan, mikä helpotti omien riittämättömyyden tunteiden suhteuttamista.
”Yritän usein tehdä työni turhankin hyvin, joten kesä oli odotettavasti raskas kaikkine uusine asioineen. Mentorointikertoja oli sopivasti parin viikon välein, jolloin sai purettua viimeisten viikkojen aikana pohdituttaneita asioita, kuten mokia, hankalia vuorovaikutustilanteita ja fiiliksiä omasta pärjäämisestä lääkärin työssä.”
Kesän edetessä ryhmä pysähtyi ajoittain miettimään, kuinka erilaisia keskustelut olivat ensimmäisiin kertoihin verrattuna.
”Tajusimme, miten huomaamattamme olimme kehittyneet lääkäreinä huimasti näinkin lyhyessä ajassa. Tämä olisi varmaan jäänyt sanomatta ääneen, jos ei olisi ollut ryhmää, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia.”
Onko työelämä aina yhtä raskasta?
Jaksaminen töissä erityisesti valmistumisen jälkeen on mietityttänyt Henriikkaa jo pitkään. Vaikka kesämentoroinnin tarkoitus on pääasiassa keskittyä kandikesään, hän koki saaneensa eväitä myös jatkoon.
”Kesä oli stressaavaa aikaa, koska hallinnan tunne oli usein kateissa. Huomasin ajoittain pelkääväni, onko työelämä aina yhtä raskasta.”
”Kesämentoroinnista sain kaupanpäällisenä paljon ajatuksia ja oppeja myös valmistumisen jälkeistä työelämää varten. Mentoreillani oli mielestäni hyviä ajatuksia työn ja muun arjen tasapainottamiseen, joista varmasti hyödyn myös jatkossa. Enää valmistumisen jälkeinen työelämä ei tunnu yhtä pelottavalta.”
Juttele rohkeasti esihenkilön ja seniorin kanssa sekä osallistu kesämentorointiin
”Voin ehdottomasti suositella kesämentorointia. Harvemmalle kandille on työnohjaus järjestetty, mutta kesämentorointi ajaa saman asian.”
Lisäksi hän kehottaa nuorempia kandikollegoita rohkeasti juttelemaan esihenkilön ja seniorin kanssa, jos tuntuu, että omat osaamisen ja jaksamisen rajat ylittyvät.
”Harvoin saamme opiskelussa ja työssämme palautetta, joten sitäkin kannattaa pyytää – saattaa yllättyä positiivisesti ja parhaassa tapauksessa saada vinkkejä, joilla parantaa omaa toimintaa.”