Kesämentorointi on lääkärien kollegiaalista toimintaa, jossa kokeneemmat opiskelija- ja lääkärikollegat tukevat 4.–6. vuosikurssin kandidaatteja, kun he tekevät ensimmäisiä lääkärin sijaisuuksiaan. Mentoreina voivat toimia vähintään 5. vuosikurssin kandit ja lääkärit.
Viime kesänä mentoreina toimineet Tuulia Vallius (alla) ja Jani Lyytikäinen (omassa haastattelussaan) rohkaisevat kollegoita ilmoittautumaan mukaan.
Lue haastattelut ja ilmoittaudu mentoriksi kesälle 2025.
Huippumahdollisuus, jonka olisin itsekin toivonut uran alkuvaiheeseen
Harvard Medical Schoolissa postdoc-tutkijana toimiva Tuulia Vallius kiinnostui kesämentoroinnista luettuaan aiheesta Duodecimin uutiskirjeestä. Tällaista ohjelmaa ei ollut vielä olemassa, kun Vallius opiskeli ja valmistui lääkäriksi vuonna 2012.
”Kesämentorointi kuulosti ihan huippumahdollisuudelta. Juuri sellaiselta, mitä olisin itse kaivannut. Vaikka minulla oli aikoinaan terveyskeskuksessa todella hyvät seniorit ja sain tukea, niin joskus olisi ollut hyvä käsitellä joitain teemoja jonkun ulkopuolisen kanssa. Jonkun, joka ei ole omassa työyhteisössä, mutta on kuitenkin lääkäri.”
Ei ole välttämättä paras tai ainoa vaihtoehto pohtia uran alkuvaiheen tilanteita yksin tai pelkästään kurssikavereiden kanssa.
”Turvallisessa porukassa, jossa on erilaisia tyyppejä ja näkökantoja, voi saada laajemmalti näkökulmaa asioihin.”
Antoisia keskusteluita ja vertaistukea
Tapaamisissa keskusteltiin muun muassa virheiden ja epävarmuuden sietämisestä, toimimisesta moniammatillisessa yhteisössä sekä kommunikoinnista potilaiden ja muun hoitohenkilökunnan kanssa.
”Mentoriparini oli hiljattain valmistunut kollega, jolla oli paljon kokemusta päivystyksestä. Täydensimme toisiamme, molemmat pääsivät tuomaan omista lähtökohdistaan näkökulmia keskusteluun. Yhdellä kerralla avasimme keskustelua omien esimerkkien kautta. Kerroimme mieleen painuneista potilastapauksista ja siitä, mikä niissä oli jäänyt mietityttämään.”
Vallius muistelee lämmöllä kesän lopussa käytyjä keskusteluja onnistumisista.
“Olimme kesän aikana luonnollisesti käsitelleet paljon sitä, mikä on vaikeaa. Viimeisellä kerralla pyysimme aktoreita miettimään, missä he olivat kesän aikana onnistuneet. Oli hienoa nähdä, kuinka jokainen löysi kivoja juttuja ja onnistumisia omasta työstään ja toiminnastaan.”
Erilaisia urapolkuja ja verkostoitumista
Vallius korostaa, kuinka mentorointi mahdollistaa tutustumisen sellaisiin ihmisiin, joihin ei muuten välttämättä pääsisi tutustumaan ja kuinka siitä voi olla hyötyä myöhemmin.
”Olen vähän erilaisella urapolulla kuin mitä yleensä koulussa opetetaan. On tosi tärkeää uran alkuvaiheilla kuulla ja nähdä erilaisia näkökantoja ja urapolkuja. Lääkärinä voi toimia niin monissa eri työnkuvissa ja kaikkia toimia tarvitaan siellä kentällä.”
Pohdittavien asioiden listalle Vallius nostaa myös omat arvot, millainen lääkäri haluaa olla sekä millainen tukiverkosto ympärillä tukisi kasvua haluttuun suuntaan.
Mentoroinnissa on pelkästään positiivisia asioita
Valliuksen mukaan mentorointi sopii kaikille. Nuorempien kollegojen pohdintojen kuuleminen oli antoisaa ja inspiroivaa, mutta toisaalta oli myös palkitsevaa olla itse tukemassa alun iloissa ja haasteissa.
”Mentorointi on kuitenkin aika matalan kynnyksen toimintaa, joka ei vaadi suurta valmistautumista, mutta tarjoaa paljon. Koen myös, että ammattikuntaan kuuluu auttaa nuorempia kollegoita.”