Mitä meillä oli ennen Terveysporttia?

Monien potilastyötä tekevien on nykyään vaikea kuvitella, millaista työnteko olisi ilman Terveysportin monipuolisia tietokantoja. Vuosituhannen vaihteessa sivunsa avannut Terveysportti ei kuitenkaan aloittanut sähköistä tiedonhakua Suomessa, vaan ensimmäiset välillä hieman haparoivatkin askeleet otettiin jo 80-luvun loppupuolella. Seuraavassa muutama muisto ajalta kolmen vuosikymmenen takaa, vaikka se aika tuntuu nyt miettiessä huomattavasti kaukaisemmalta.

Ensikosketukseni tietokoneen hyödyntämiseen sain vuoden 1989 Lääkäripäivillä, jossa sain tutustua Ilkka Kunnamon innostuneeseen demoon Yleislääkärin käsikirjasta ja tietokannoista (YKT). Innostus tarttui, ja samana keväänä olin tullut palkatuksi YKT:n toimitussihteeriksi. Työpaikassani Enon kunnan terveyskeskuksessa ei toki ollut tietokonetta eikä sellaisen hankkimista pidetty tarpeellisenakaan (paitsi hallinnon käytävän huoneisiin), joten tein retken Helsinkiin ostaakseni itse 3000 markalla käytetyn 8088-tietokoneen sekä matriisikirjoittimen. Pian nämä raksuttivatkin jo työpöydälläni herättäen yleistä kummastusta. Tietokoneen kanssa puuhailu vaati välillä liikaakin keskittymistä, sillä muistan erään iäkkään miespotilaani vähän harmistuneena kerran tokaisseen: ”ja sitten tapahtumia kuvaruudun ulkopuolelta…”.

Tiedon valtameri muistutti lähinnä lammikkoa, sillä tietokoneeni piti alkuvaiheessa sisällään viitisentoista erilaista ohjetta, jotka käsittelivät pääosin lasten niveltulehduksia sekä alkoholin vieroitusoireita. Niitä printtailin sitten matriisilla kollegoiden ja vuodeosaston käyttöön. Mitään Internet-yhteyttä ei tietenkään ollut lisätiedon hankkimiseksi.

Jos tiedonhaku ei ollut ihan ensimmäisten YKT-versioiden vahvimpia ominaisuuksia, niin ylivoimainen työn helpottaja oli samassa paketissa jaeltu PAPRUT-työasemaohjelma. Sen avulla sain kirjoittimeni näppärästi tulostamaan reseptejä valmiine fraaseineen. Tosin jouduin käymään henkilökohtaisesti apteekkarin luona selittämässä, että koneen tulostamat reseptit olivat ihan oikeita ja laillisia. Lähes samaan näppäryyteen reseptien kirjoittamisessa päästiin seuraavan kerran sähköisen reseptin käyttöönoton myötä! PAPRUT osoittautui taipuvan käytännössä mihin vain, sillä muutamaa vuotta myöhemmin sain syötettyä koneelleni koko kunnan väestötiedot ja tehtyä väestövastuusysteemin mukaiset aluejaot. Tietosuojakysymykset eivät olleet ihan yhtä tarkkoja kuin nykyään. Kunnan johtokin alkoi kiinnostua, ja seuraavan tietokoneen sain jo työnantajan kustantamana. Silloin YKT-ohjelman asennukseen käytetyt ”lerput” ja ”korput” olivat jo korvautuneet ”rompuilla”, joiden sisältämä tietomäärä oli mykistävä.

Erilaisten sähköpostien, WhatsAppien tai Slackien käyttäjän saattaa olla vaikea kuvitella, millainen prosessi tietojen siirto toimittajien välillä oli. Illalla tuli usein juhlava soitto lankapuhelimeen, että nyt se sähköposti on tulossa! Mikäpäs siinä – tietokone auki, modeemi päälle ja odottelemaan, että sähköposti saapuu! Ja tulihan se ennemmin tai myöhemmin, mutta mukaan ei mahtunut muuta kuin lyhyitä tekstejä. Jos haluttiin vaihtaa suurempia tiedostoja tai jopa kuvia, piti koko tietokone tai ainakin sen kovalevy laittaa pakettiin ja jättää Matkahuollon kuljetettavaksi määränpäähänsä.

Sen verran kapea kärrypolku tämä tiedon valtatie oli, että YKT:n käyttäjiä 90-luvulla olivat pääosin erilaiset kokeilijat ja entusiastit. Tilaajien määrä vakiintui muutamaan sataan, kun kirjapainoksia myytiin parhaimmillaan yli 6000 kappaletta. Siihen tämä olisi saattanut jäädäkin, elleivät kuvioihin olisi ilmaantuneet Internet ja Terveysportti, ja saatettiin siirtyä nousukiitoon uudelle vuosituhannelle. Mutta se on sitten toinen tarina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.