Onko hyvinvoiva mieli terveissä aivoissa utopiaa, kun työ muuttuu nopeammin kuin myö?

Robotisaatio pirstoo työuramme ja ilmastokatastrofi rannikkokaupunkimme. Sosiaalisen median algoritmit nakertavat yhteiskuntarauhaa usuttamalla meitä toistemme kimppuun yhä pienemmillä tekosyillä. Suomen väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Blogosfäärin huutoasiantuntijuus valtaa äänialaa tutkimusperustaisilta näkemyksiltä. Onko inhimillinen hyvinvointi enää edes teoriassa mahdollista?

Jotain tämän suuntaista mielessäni pyöri, kun palasin syyslomaltani Duodecimin koordinoiman #Konsensus2020-lausumaprosessin neljänteen työpajaan. Otsikkona oli työikäisten aivo- ja mielenterveyden edistämisen puitteet ja puutteet ja tavoitteena priorisoida, millaisin toimenpitein suomalaisten aivojen ja mielen terveyttä olisi toimivinta edistää tulevalla vuosikymmenellä.

Työpajan puheenvuorot ja keskustelut tyynnyttivät pelkojani. Haasteet ovat toki suuria, mutta tiettyihin perusasioihin voi muuttuvassakin maailmassa luottaa. Aivojen ja mielen hyvinvointia tukee jatkossakin, kun pysyy fyysisesti aktiivisena, syö terveellisesti, nukkuu tarpeeksi ja haastaa itseään älyllisesti. Tulevaisuudessakin kannattaa välttää liiallista stressiä, tupakointia, päihteiden liikakäyttöä, korkeaa kolesterolia ja aivovammoja. Lämpimien ja vastavuoroisten sosiaalisten suhteiden vaaliminen tulee vastedeskin sekä ennustamaan parempaa aivoterveyttä että suojaamaan mielen hyvinvointia elämän karikoiden kielteisiltä vaikutuksilta. Tunne-, vuorovaikutus- ja tietoisuustaidot tulevat tukemaan hyvinvointia myös tulevalla vuosikymmenellä.

Kysymykseksi muodostuu, kuinka varmistamme näiden hyvinvoinnin rakennuspalikoiden saatavilla olon myös kiihtyvää tahtia muuttuvassa maailmassa? Jos työurat eivät tarjoa enää samanlaista taloudellista perusturvaa ja yhteisöjäsenyyksiä kuin ennen, meidän täytyy mahdollistaa ne muilla tavoin. Jos kaikkien vahvuudet ja kiinnostukset eivät ohjaa kohti koodarin uraa, meidän täytynee päivittää käsityksemme arvonmuodostuksesta yhteiskunnassa. Jos perinteinen työterveyshuolto kattaa yhä pienemmän osan työikäisistä, heidän terveytensä seurantaan täytyy valjastaa muunlaisia menetelmiä.

Mitä kaikkea tämä voisi sitten tarkoittaa käytännössä ja mitä muuta meidän kannattaisi tehdä? Sen erittelyyn ei blogitekstille varattu merkkimäärä valitettavasti enää riitä. Se täytyy tulla kuulemaan Konsensusseminaariin helmikuussa. Tavataan siis siellä!


Konsensusseminaari aiheesta Aivot ja mieli – terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen järjestetään 3.3.2020 klo 12–16, Kansallismuseossa Helsingissä. Ilmoittaudu mukaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *