On luonnollista, että henkilökohtaiset päätöksemme perustuvat sekoitukseen, jossa on tietoa, tunnetta ja intuitiota. Tiukkaa reseptiikkaa tähän on mahdotonta antaa, sekoituksen suhteet vaihtelevat päätöksenteon kohteen mukaan. Erään ystäväni ohjenuora on ostaa vain sellaista, jota tarvitsee ja johon rakastuu. Siis nimenomaan molemmat ehdot samanaikaisesti.
Lääketieteessä tilanteen soisi olevan toinen: päätökset perustuvat vain tutkittuun tietoon. Mutta näinhän se ei mene, eikä voikaan mennä. Tutkittua tietoa ei aina ole käytettävissä, se ei suoraan liity käsillä olevaan ongelmaan tai monia muita tekijöitä on otettava huomioon päätöksenteossa. Joudumme lähes aina soveltamaan käytettävissä olevaa tietokokonaisuutta. Oman lukunsa ovat ne päätökset, joita terveydenhuollon asiakkaat, potilaat tekevät omalta osaltaan. Näissä toimii tuo alussa kuvailemani yhdistelmä, johon voisi vielä lisätä kokemukset, omat tai muiden. Me lääketieteilijät ja varsinkin kaltaiseni näyttöön perustuvan lääketieteen vankat kannattajat koemme vähintäänkin turhautumista, ellei peräti ahdistusta tilanteissa, joissa päätöksenteon perusteet ovat lähes eri planeetalta. Tunne voittaa aina järjen ja tieto on kovilla kokemusten ja mielipiteiden rutistuksessa.
Kohtaamisissa potilaan kanssa auttaa asiantuntemus, koulutus ja kokemus. Opimme huomioimaan erilaisten tekijöiden vaikutukset päätöksien tekemiseen tilanteissa, jotka ovat meille työtä, potilaille ainutkertaisia. Voimme käyttää näytön ja asiantuntemuksen perusteella laadittuja toiminta- ja hoitosuosituksia omien ratkaisuehdotustemme perusteluina. Näillä vetoamme potilaan järkeen. Jos onnistumme herättämään luottamusta tai olemme luoneet hyvän ja toimivan potilas-lääkärisuhteen, vetoamme myös heidän tunteisiinsa.
Millaista maisemaa katsomme sitten yhteiskunnallisessa – poliittisessa – päätöksenteossa. Tutkimus tuottaa tietoa, tiedon palasista rakentuu näytön kokonaisuus, asian puolesta tai sitä vastaan. Tämän reitin pitäisi olla selkeä ja yleisesti hyväksytty. Seuraavat askeleet voidaankin ottaa useammalle sumuiselle polulle: miten ja mitä johtopäätöksiä teemme erilaisten näyttöjen perusteella ja miten arvotamme erilaisia vaihtoehtoja. Onko tieto alkoholin yksinomaisesta haitallisuudesta terveydelle riittävä perustelu tiukalle ja suojaavalle alkoholipolitiikalle vai käveleekö näkemys yksilön vapauden ylivertaisuudesta tieteellisen tiedon yli? Peräämme avoimuutta päätöksentekoon, mutta olemme kaukana maalista. Yhteiskunnallisten päätöksien tulisi perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon, sen arviointiin ja siitä avoimesti tehtäviin arvovalintoihin. Päätöksien tietoperustaa ei saa sotkea sumuttamalla.
Matti Rautalahti
Tiede, käytäntö ja päätöksenteko -seminaari 21.11.2018
Miten tutkimustulokset viedään käytäntöön ja yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi läpinäkyvästi ja tehokkaasti?
Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan seminaariin »
Vastaa