Ajankohtaiset

Tarttumaton konsensus

Hyvän elämän reseptiikka on periaatteessa yksinkertaista, mutta käytännössä merkillisen vaikeaa. Syö oikein, liiku paljon, nuku riittävästi, älä tupakoi ja älä käytä alkoholia. Noilla viidellä ohjeella pärjää hyvin ja suurin osa sairauksista tulee melkoisella todennäköisyydellä ehkäistyksi. Perään kun vielä lisää, että kaikki tuo aloitetaan ajoissa ja tehdään läpi elämän, niin homma on paketissa. Ei luulisi olevan liian monimutkaista, hankalaa, eikä ainakaan kallista.

Ongelmat ovat kuitenkin yleismaailmallisia ja siis joko inhimillisiä tai jotenkin muuten läpileikkaavia: koko ihmiskunnan paino nousee, liikunta vähenee, alkoholin, sokerin ja suolan käyttö pysyy korkealla tasolla, eikä kaikissa maissa tupakointi suinkaan vähene. Ihmiset haluavat siis olla ylipainoisia, sokerimunkkia syöviä sohvaperunoita ja pössytellä sitä sun tätä – vai miten tämä pitäisi ymmärtää? Onko liha heikko vai mieli altis kaupalliselle kuiskuttelulle?

Tarttumattomien sairauksien pääryhmät ovat syöpätaudit, valtimosairaudet, diabetes ja krooninen ahtauttava keuhkosairaus. Nämä vastaavat yhdessä noin 80 %:sta tarttumattomien sairauksien aiheuttamista ennenaikaisista kuolemista, puhumattakaan edeltävistä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn menetyksistä. Elämää lyhentävän vaikutuksen lisäksi näille sairauksille on myös yhteistä rajallinen joukko keskeisiä riskitekijöitä: tupakka, alkoholi, huono ruokavalio ja vähäinen liikunta.

Maailman terveysjärjestö WHO valmisteli 2010-luvulla strategian, jonka poliittinen hyväksyntä tapahtui historiallisessa YK:n terveysaiheisessa yleiskokouksessa 2011. Seuraavaksi WHO julkaisi toimintaohjelman, jossa asetettiin konkreettisia tavoitteita noiden keskeisten riskitekijöiden ja muutamien oheisilmiöiden suhteen. Sen verran juonikkaita näiden tavoitteiden valmistelijat olivat, että ne ovat suhteellisia eli riippumattomia asianomaisen maan vallitsevasta tilanteesta.

Duodecim ja keskeiset kansanterveysjärjestöt Tarttumattomat sairaudet -verkostosta laativat vuoden 2017 aikana 150 asiantuntijan avulla konsensuslausuman siitä, mitä sosiaali- ja terveydenhuolto voi tehdä tarttumattomien sairauksien ehkäisyn hyväksi Suomessa. Tuo alussa mainitun yksinkertaisen reseptiikan vaikeaa käytäntöä pohdittiin viidessä teematyöpajassa. Käytettävissä olevaa näyttöä toimivista keinoista yritettiin katsella silloisten sote-tulevaisuuslasien läpi, joten osa lausuman suosituksista ei ehkä osu ihan siihen maaliin, joka ehkä toteutuu.

Jos äärimmilleen tiivistää, niin lausuman voisi puristaa tällaisiin linjauksiin: tarttumattomien sairauksien ehkäisy vaatii moniammatillista, monen toiminta-alueen yhteistyötä, jossa tunnistetaan riskiryhmät ja kohdistetaan toimenpiteet erityisesti elämänkaaren alkuvaiheeseen. Maalialueena ovat – tietysti – nuo muutamat riskitekijät, mutta myös kohonneen verenpaineen ja kohonneiden kolesterolitasojen tunnistaminen ja hoito. Myöskään jo todettujen sairauksien hyvää hoitoa ja pahenemisen ehkäisyä ei saa laiminlyödä.

Pitkän aikavälin tavoite on saada sote-toiminnan painopiste siirtymään hoidosta varhaiseen puuttumiseen ja ongelmien ehkäisyyn. Tämä ei onnistu ilman kansalaisten tahtoa huolehtia terveyspääomastaan. Vaikka tuo tahto näyttää usein heikolta, meillä sote-ammattilaisilla voi olla suuri vaikutus saada se toimimaan.

Matti Rautalahti


Lääkäri2018-tapahtumassa järjestetään 11.1.2018 klo 8.30-12.00 koulutus ”Konsensus käyttöön: miten tarttumattomien tautien ehkäisyn suosituksista johdetaan tuloksellista toimintaa?”. Lue lisää ja seuraa keskustelua somessa #lääkäri2018 #konsensus17

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Matti Rautalahti on Duodecimin pääsihteeri.