Vapaa-ajan liikunta liittyy pienempään muistisairauksien riskiin, mutta työssä tapahtuva tai työmatkaliikunta eivät välttämättä vaikuta samoin. Tuoreen meta-analyysin tulokset viittaavat siihen, että liikunnan yhteys muistisairauksiin voi riippua siitä, missä yhteydessä se tapahtuu.
Tiedot käyvät ilmi 74 tutkimuksen aineistot ja yli 4 miljoonan aikuisen tiedot kattavasta meta-analyysista. Tutkimusten seuranta-ajat olivat keskimäärin kymmenen vuoden luokkaa, ja niiden aikana yhteensä 64 000 osallistujaa sairastui dementiaan.
Vapaa-ajan liikuntaa harrastavat sairastuivat dementiaan neljänneksen epätodennäköisemmin kuin vain vähän vapaa-ajallaan liikkuvat, tulokset osoittivat.
Työperäinen fyysinen aktiivisuus ja työmatkaliikunta eivät liittyneet pienempään dementiariskiin, vaan meta-analyysissa niiden havaittiin keskimäärin liittyvän suurempaan riskiin. Näyttö perustui kuitenkin melko vähäiseen tutkimusmäärään etenkin työmatkaliikunnan osalta.
Tulokset vahvistavat näyttöä vapaa-ajan liikunnan ja dementiariskin yhteydestä, mutta herättävät myös kysymyksiä työssä ja työmatkalla tapahtuvan fyysisen kuormituksen vaikutuksista. Fyysisesti raskas työ voi olla hyvin yksipuolista ja kuormittavaa, ja tutkimusten mukaan se usein liittyy myös alhaisempaan sosioekonomiseen asemaan ja moniin riskitekijöihin, jotka saattavat suurentaa dementiariskiä. Työmatkaliikunta sekään ei kaikissa maissa automaattisesti tarkoita esimerkiksi vapaaehtoista pyöräilyä toimistolle, vaan voi olla käytännön sanelema pakko pienituloisille.
Tutkijat huomauttavat, etteivät etenkään työ- ja työmatkaliikuntaa koskevat tutkimukset olleet kovin korkealaatuisia ja niiden yhteyksiä dementiariskiin pitäisi selvittää lisää paremmissa ja suuremmissa tutkimuksissa. Globaalisti ihmiset ovat myös hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen, millaiset mahdollisuudet heillä on vapaa-ajan liikuntaan ja millaista fyysinen rasitus töissä on.
Tutkimus julkaistiin Lancet Public Health -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Public Health 2026;11:e650–64)