Optimistiset ihmiset saattavat sairastua dementiaan muita epätodennäköisemmin, tuore tutkimus osoittaa. Samanlaisia tuloksia on saatu aiemminkin, mutta nyt julkaistut havainnot vahvistavat ja laajentavat näyttöä.
Tutkimukseen osallistui 9 000 keskimäärin 74-vuotiasta yhdysvaltalaista, jotka eivät sairastaneet dementiaa neljätoistavuotisen seurannan alkaessa. Osallistujien terveyttä ja dementian ilmaantumista tarkasteltiin useita kertoja seurannan aikana.
Hieman yli 3 000 osallistujaa sai dementiadiagnoosin seurannan aikana, mutta sairastumisen todennäköisyys oli sitä pienempi, mitä optimistisempi ja positiivisempi osallistuja oli. Optimismia mitattiin siihen kehitetyllä LOT-R-kyselylomakkeella.
Positiivinen elämänasenne ja optimismi on aiemminkin yhdistetty pienempään dementian riskiin, mutta tutkimuksista on ollut vaikea päätellä pienentääkö optimismi sairastumisriskiä vai vähentääkö kehittymässä oleva muistisairaus optimismia.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa yhteydet pysyivät ennallaan senkin jälkeen, kun analyysista suljettiin pois seurannan kaksi ensimmäistä vuotta. Näin mahdollisen varhaisvaiheen dementian vaikutukset mielialaan ja elämänasenteeseen saatiin paremmin huomioitua. Myöskään osallistujien mielenterveys, elämäntavat, etninen tausta, ikä, sukupuoli tai koulutustaso eivät selittäneet tuloksia.
Tarkkaa syytä optimismin terveysvaikutuksille ei tiedetä, mutta mahdollisia selityksiä on useita. Optimismi saattaa esimerkiksi tehostaa immuunipuolustusta, vähentää stressiä ja auttaa välttämään haitallisia elämäntapoja.
Tutkimus julkaistiin Journal of the American Geriatrics Society -lehdessä.
Optimismilla tarkoitetaan kykyä nähdä asioiden hyvät puolet ja uskoa omaan myönteiseen tulevaisuuteen. Sen uskotaan olevan osittain persoonallisuuden piirre ja osittain asenne. Aiemmissa tutkimuksissa optimismi on yhdistetty muun muassa pienempään vaaraan sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään. Pessimistinen elämänasenne voi puolestaan altistaa muun muassa masennukselle.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Geriatrics Society 2026;DOI:10.1111/jgs.70392)