Sokerin saannin rajoittaminen lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana voi auttaa jälkeläistä välttymään sydän- ja verisuonitaudeilta, tuore tutkimus osoittaa. Myös sokerin välttäminen raskauden aikana saattaa pienentää lapsen sydänriskejä.
Tiedot käyvät ilmi brittiaineistoon perustuvasta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin 63 000 vuosina 1951–1956 syntynyttä brittiä. Toisen maailmansodan jäljiltä Iso-Britanniassa rajoitettiin sokerin saantia vuoteen 1953 saakka, joten osa osallistujista oli elänyt ensimmäiset elinvuotensa ja raskauden sokerisäännöstelyn aikana ja osa sen purkamisen jälkeen.
Tämän luonnollisen koeasetelman avulla tutkijat osoittivat, että kohdussa ja ensimmäisen kahden elinvuoden aikana hyvin rajoitetusti sokeria saaneet sairastuivat myöhemmin elämässään sydän- ja verisuonitauteihin selvästi epätodennäköisemmin kuin verrokit.
He sairastuivat sydäninfarktiin, sydämen vajaatoimintaan tai eteisvärinään 25 prosenttia epätodennäköisemmin ja aivoverenkiertohäiriöön 30 prosenttia epätodennäköisemmin kuin verrokit. Lisäksi heidän riskinsä menehtyä sydänsairauksiin seurannan aikana oli pienempi. Osalle osallistujista tehdyissä sydämen magneettikuvauksissa löytyi myös viitteitä siitä, että sokeria vähemmän saaneiden sydämet olivat rakenteellisesti paremmassa kunnossa.
Samaa asetelmaa on hyödynnetty aiemminkin tutkimuksessa, jossa sokerirajoitukset liitettiin pienempään riskiin sairastua diabetekseen tai korkeaan verenpaineeseen. Diabetes ja korkea verenpaine selittivät myös nyt julkaistussa tutkimuksessa osan yhteyksistä.
Tämänkaltaiseen tutkimusasetelmaan liittyy monia epävarmuustekijöitä, mutta tulokset viittaavat vahvasti siihen, että varhaislapsuuden ja raskausajan sokerin saannilla on pitkälle kantavia vaikutuksia ihmisen terveyteen.
Sodanjälkeinen elintarvikesäännöstely rajoitti Iso-Britannian väestön sokeriannokset alle 40 grammaan päivässä eikä alle kaksivuotiaille annettu lainkaan sokeria. Tämä on hyvin linjassa nykyisten ravitsemussuositusten kanssa.
Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä BMJ-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2025;391:e083890)