Beetasalpaajat ehkäisevät uusia sydänoireita sydäninfarktin jälkeen, mutta lääkityksen sopivasta kestosta on ollut epäselvyyttä. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, etteivät beetasalpaajat enää auta yli vuoden kuluttua sairastumisesta.
Heart-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 34 000 beetasalpaajalääkityksellä olevan keskimäärin 64-vuotiaan sydäninfarktipotilaan viisivuotiseen seurantaan, joka aloitettiin vuosi sairaalasta pääsystä. Heitä verrattiin 9 400 infarktipotilaaseen, joita ei hoidettu beetasalpaajilla seurannan alkaessa. Tutkimukseen otettiin vain potilaita, joilla ei ollut sydämen vajaatoimintaa tai sydämen vasemman kammion toimintahäiriötä.
Beetasalpaajalääkitystä jatkaneiden riskit olivat samanlaisia kuin verrokkien, tulokset osoittivat. Pitkä lääkitys ei vähentänyt uusia sydäninfarkteja, sydämen vajaatoiminnasta johtuvia sairaalahoitoja, ohitusleikkauksia tai kuolemia seurannan aikana.
Tulokset viittaavat siihen, ettei beetasalpaajalääkitys todennäköisesti tuo lisähyötyä enää vuoden kuluttua sydäninfarktista, mutta tämän aineiston perusteella asiasta ei voi olla täysin varma. Aiheesta on meneillään useita satunnaistettuja ja lumekontrolloituja tutkimuksia, jotka lisäävät tietoa toivottavasti jo lähivuosina.
Sydäninfarkti eli sydänkohtaus tarkoittaa sydänlihaksen vauriota, joka johtuu sepelvaltimon tukkeutumisen aiheuttamasta hapenpuutteesta. Yleensä sydäninfarkti aiheuttaa kovan, laajalti rintalastan takana tuntuvan kivun. Kipua kuvataan usein puristavaksi tai vannemaiseksi, ja se voi säteillä olkavarsiin, leukaan ja jopa selkään. Kipu on kovaa, se jatkuu samanlaisena ja usein nostattaa kylmän hien pintaan.
Uutispalvelu Duodecim
(Heart 2023;2023;109:1159–1165)