Pelkkä painoindeksin määrittäminen ei riitä sydän- ja verisuonitautiriskin arvioimiseen, vaan sen lisäksi lääkärin olisi hyvä mitata potilaan vyötärön ympärys sekä vyötärö-lantiosuhde. Painoindeksin rajoitteet on tiedetty jo kauan, mutta silti sitä käytetään usein ainoana lihavuuden mittarina.
Tiedot käyvät ilmi Journal of the American College of Cardiology (JACC) -lehdessä julkaistusta laajasta tutkimuksesta, jossa yli 260 000 henkilöä seurattiin keskimäärin 20 vuoden ajan. Osallistujilta oli tiedossa painoindeksit sekä joko vyötärön ympärys tai vyötärö-lantiosuhde.
Painoindeksin perusteella normaali- ja ylipainoiset sairastuivat tutkittuihin sydän- ja verisuonisairauksiin 15–50 prosenttia todennäköisemmin, jos heillä oli vyötärölihavuutta eli suuri vyötärömitta tai vyötärö-lantiosuhde. Vyötärölihavuuden vaikutus oli samansuuruinen painoindeksin mukaan lihavilla.
Vastaavasti painoindeksin perusteella lihavien sydänriskit olivat selvästi pienemmät, jos heillä ei ollut suurta vyötärömittaa. Tällaisten osallistujien sairastumisriskit olivat samaa luokkaa kuin vyötäröltään hoikkien normaalipainoisten, tulokset osoittivat.
Havainnot vahvistavat näyttöä keskivartalolihavuuden terveyshaitoista ja osoittavat niiden koskevan kaikkia painoindeksistä riippumatta. Pelkän painoindeksin sijaan lääkärien olisikin hyvä aina mitata myös potilaan vyötärö, jotta hänen terveysriskeistään saataisiin luotettava kuva.
Vyötärölihavuudessa rasvaa kertyy vatsan alueelle ja erityisesti vatsaonteloon ja sisäelinten ympärille. Se on terveydelle haitallisempaa kuin muu lihavuus, koska se lisää muun muassa sydän- ja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American College of Cardiology 2026;DOI:10.1016/j.jacc.2026.05.050)