Pian sydäninfarktin jälkeen annettu kantasoluhoito saattaa pienentää potilaan riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan, tuore tutkimus osoittaa. Sepelvaltimoihin ruiskutetut kantasolut todennäköisesti auttavat sydäntä toipumaan infarktin aiheuttamista vammoista.
Tutkimuksen tulokset julkaistiin arvostetussa BMJ-lehdessä, ja niiden perusteella kantasoluja sepelvaltimoihinsa saaneet sydäninfarktipotilaat säästyivät sydämen vajaatoiminnalta todennäköisemmin kuin potilaat, jotka saivat vain tavanomaista hoitoa.
Sadasta kantasoluja saaneesta keskimäärin kolme sairastui vuoden aikana sydämen vajaatoimintaan, kun yhtä monesta verrokista sairastui noin kuusi. Puoli vuotta toimenpiteestä kantasoluryhmäläisten sydämen toimintakyky oli myös parantunut enemmän kuin verrokkien. Potilaiden kuolleisuuteen tai uusien sydäninfarktien riskiin kantasoluhoito ei vaikuttanut.
Tulokset ovat vielä alustavia ja vaativat lisätutkimusten varmistuksen, jotta kantasoluhoidon vaikutuksista saadaan parempi käsitys. Jos havainnot varmistuvat, sepelvaltimoihin ruiskutettavat kantasolut voivat tarjota hyvän lisähoidon sydäninfarktipotilaille tilanteissa, joissa sellaiseen on mahdollisuus.
Tutkimukseen osallistui vajaat 400 sydäninfarktiin ensimmäistä kertaa sairastunutta keskimäärin 58-vuotiasta iranilaispotilasta. Potilaista 136 sai muun hoidon lisäksi sepelvaltimoihinsa kantasoluja 3–7 päivää sydäninfarktista ja loput toimivat verrokkeina. Potilaita seurattiin keskimäärin kolmen vuoden ajan.
Sydäninfarkti eli sydänkohtaus tarkoittaa sydänlihaksen vauriota, joka johtuu sepelvaltimon tukkeutumisen aiheuttamasta hapenpuutteesta. Yleensä sydäninfarkti aiheuttaa kovan, laajalti rintalastan takana tuntuvan kivun.
Sydämen vajaatoiminta johtuu sairauksista kuten sepelvaltimotaudista ja korkeasta verenpaineesta, jotka häiritsevät sydänlihaksen toimintaa ja heikentävät sen kykyä supistua. Yleisin vajaatoiminnan oire on hengenahdistus rasituksessa.
Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2025;DOI:10.1136/bmj-2024-083382)