Äidinmaidon on ajateltu olevan paras ja turvallisin ravinto pikkukeskoselle, mutta joskus ruokinnassa pitää turvautua luovuttajalta saatuun maitoon tai keskosille tarkoitettuun äidinmaidonkorvikkeeseen. Tuoreen tutkimuksen perusteella ainakaan lapsen hermoston kehityksen kannalta ei ole väliä kumpaa tällöin käytetään.
Tutkimuksessa tarkasteltiin 483 alle 29 viikon ikäisenä syntynyttä pikkukeskosta, jotka painoivat keskimäärin 840 grammaa syntyessään. Puolet lapsista satunnaistettiin saamaan luovuttajan äidinmaitoa ja puolet keskosille tarkoitettua äidinmaidonkorviketta.
Kun lasten kognitiivisia taitoja ja kykyjä testattiin kahden vuoden iässä, tuloksissa ei näkynyt eroja, jotka olisivat selittyneet lasten ruokinnalla. Eroja ei ollut myöskään lasten kielellisissä tai motorisissa taidoissa tai kuolleisuudessa.
Vaikka hermoston kehitys ja kognitiiviset kyvyt eivät eronneet, luovuttajan äidinmaitoa saaneet olivat välttyneet nekrotisoivalta suolitulehdukselta korviketta saaneita todennäköisemmin (3 % vs. 9 %). Lisäksi heidän painonsa nousi hieman hitaammin.
Aihetta on tutkittu aiemminkin muun muassa Suomessa, mutta havainnot olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että luovuttajalta saatu äidinmaito ja äidinmaidonkorvike kummatkin turvaavat pikkukeskosen hermoston kehityksen. Luovuttajan maito voi kuitenkin olla parempi vaihtoehto etenkin lapsille, joiden arvioidaan olevan suurentuneessa nekrotisoivan suolitulehduksen vaarassa ensimmäisinä elinviikkoinaan. Paras vaihtoehto on todennäköisesti silti lapsen oman äidin maito.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Ennenaikaisuus ja varsinkin huomattava ennenaikaisuus saattavat aiheuttaa mm. motorisia, kielellisiä ja kognitiivisia vaikeuksia, jotka voivat jatkua koko elämän. Valtaosa ennenaikaisena syntyneistä kuitenkin pärjää normaalisti. Suomessa ennenaikaisena eli ennen 37. raskausviikkoa syntyy noin 5–6 lasta sadasta. Pikkukeskosena eli ennen 32. raskausviikkoa tai alle 1,5-kiloisena syntyy noin yksi lapsi sadasta.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2024;331:582–591)