Lihavuus ja vyötärölihavuus voivat tuoreen tutkimuksen mukaan suurentaa munuaiskivitaudin riskiä. Ainakin osa yhteydestä näyttäisi johtuvan veren kalsiumpitoisuuksien suurentumisesta vyötäröltään lihavilla.
Tiedot perustuvat lähes 500 000 aikuisen terveys- ja geenitietoihin ja lähes 12 vuoden seurantaan. Tutkimuksessa käytettiin brittien UK Biobank -aineistoja sekä suomalaisen FinnGen-hankkeen tietoja.
Geenitietojen avulla tutkijat pystyivät paremmin erottamaan mahdollisten sekoittavien taustatekijöiden vaikutukset, minkä vuoksi tulokset ovat luotettavia.
Analyysin perusteella riski sairastua munuaiskivitautiin oli sitä suurempi, mitä lihavampi potilas oli. Yhteys koski painoindeksillä mitattua lihavuutta ja vyötärölihavuutta.
Geenitietoja hyödyntävässä analyysissa vyötärölihavuuteen liitetty sairastumisriski johtui osittain veren kalsiumpitoisuuden suurentumisesta. Tämä selitti 12–15 prosenttia vyötärölihavuuteen liitetystä munuaiskivitautiriskistä, tutkijat kirjoittavat.
Havainnot vahvistavat näyttöä lihavuuden ja etenkin vyötärölihavuuden sekä munuaiskivitaudin yhteydestä ja korostavat laihduttamisen tärkeyttä munuaiskivien ehkäisyssä ja vaivan uusiutumisen estämisessä.
Tutkimus julkaistiin Journal of the American Society of Nephrology -lehdessä.
Munuaiskivi- eli virtsakivitauti aiheuttaa kipuja alaselässä, kyljessä ja alavatsassa. Kivet syntyvät kalkista ja suoloista, joita on virtsassa, ja ne voivat kehittyä mm. munuaisaltaaseen tai virtsajohtimiin. Yleensä munuaiskivet murskataan sähkömagneettisia aaltoja hyödyntävällä laitteella, mutta ne voidaan myös leikata. Munuais- ja virtsakivistä kärsii elämänsä aikana noin 5–15 prosenttia väestöstä.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Society of Nephrology 2023;34:1991–2011)