Millerin pyramidi on pitkään käytetty tapa arvioida osaamista: ensimmäinen taso on knows (tietää), toinen knows how (ymmärtää), kolmas shows how (näyttää) ja ylin taso does (tekee). Ylin taso on se, mihin lääketieteen peruskoulutus tähtää: itsenäisesti ammattiaan harjoittamaan kykenevä lääkäri. Does.
Ammatillisen osaamisen arviointi pitää tehdä töissä (work-place-based assessment tai work-based assessment) ja siihen on menetelmiä. Suomessa lääkärin peruskoulutus on hyvin käytännönläheistä ja mahdollisuus työssä oppimiseen erittäin hyvä.
Parannettavaa olisi tuossa arvioinnissa. Sen tavoitteena pitää olla oppimisen edistäminen eli hienosti sanottuna sen pitää olla formatiivista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että arviointia tekee vertainen tai seniori: katsoo, kuuntelee, miten menee ja antaa palautetta.
Itsekseenkin voi edistää oppimistaan reflektoimalla. Hyvän tarinan mukaan seniorikirurgi neuvoi nuorempaa: aina kun tulet leikkaussalista ulos, pysähdyt ja mietit. Jos meni hyvin, pyri toisintamaan samaa seuraavissa leikkauksissa. Jos ei mennyt niin hyvin, yritä analysoida tilanne ja toimia seuraavalla kerralla paremmin.
Sekä palautteenantajan että palautteen saajan pitää ajatella eteenpäin kohti tavoitetta, feedbackin sijaan feedforward.
Käytännössä palautteen voisi aloittaa sanoilla ”seuraavalla kerralla”, ja jatkaa esimerkiksi ”muista tämä hyvin valittu sanoitus, ne sanat, joita käytit tehdessäsi potilaan kanssa hoitopäätöstä yhteisymmärryksessä”. ”Ja sitten voisit vielä harjoitella korvalampun käyttöä, käsien asentoa vastaa palpoidessa…, jotta saat seuraavalla kerralla tutkittua potilaan paremmin ja helpommin.”
Itsearviointi kannattaa aina, mutta varsinkin vertaisen tai seniorin palaute auttaa oppijaa eteenpäin kohti tavoitetta. Tavoite on liikkuva maali ja pysyvä: aina parempi osaaminen ja asiantuntijuus.
Minna Kaila
Vastaa