Tiedeviestintä on entistä tärkeämpi osa terveyden edistämistä. Se on tunnustettava osaksi lääkärin ja tutkijan työtä.
Elämme tietotulvan aikaa. Koskaan aikaisemmin tietoa ei ole ollut yhtä helposti ja nopeasti saatavilla, mutta samalla luotettavan tiedon erottaminen mielipiteistä, uskomuksista ja virheellisistä väitteistä voi olla yhä vaikeampaa.
Nykyisessä informaatioympäristössä erityisesti virheelliset, tunteita herättävät ja sensaatiohakuiset väitteet voivat levitä nopeammin ja laajemmalle kuin tutkittuun tietoon perustuvat, maltillisemmat viestit. Tutkitun tiedon ja asiantuntijoiden ääni uhkaa hukkua kaiken kohinan alle.
Tietotulva voi myös kuormittaa ja uuvuttaa. Kun ihminen uppoaa yhä syvemmälle tiedon ja ristiriitaisten väitteiden sumuun eikä enää tiedä, mihin tarttua tai mitä uskoa, on inhimillistä tarttua kertomukseen, joka tuntuu selittävän kaiken yhdellä kertaa ja tuovan järjestystä ympäröivään kaaokseen.
Selitykseksi tarjotaan ”syntymäjumia”, ”vitaliteetin häiriötä” tai ”somaattista dysbalanssia”. Toisinaan myös todellisia sairauksia, kuten raudanpuutetta tai kilpirauhasen toimintahäiriöitä, aletaan pitää syynä mitä moninaisimmille oireille silloinkin, kun oireiden kokonaiskuva tai tutkimustulokset eivät tue tällaista tulkintaa.
Kun kädessä on vasara, kaikki ongelmat alkavat näyttää nauloilta. Ja kun yksi selitys tai hoito ei tuokaan apua, seuraava asiantuntijaksi julistautunut iskee omalla vasarallaan.
Lopulta katkaistaan kielijänne aivosumun vuoksi.
Tieteen vahvuus on monitieteisessä yhteisössä
Lääketiede on kehittynyt, koska olemme oppineet kyseenalaistamaan omia käsityksiämme ja nöyrtymään sen edessä, että antamamme hoito voi olla hyödytöntä tai jopa haitallista. Keuhkokuumetta ei enää hoideta suonta iskemällä.
Tieteellinen tieto on kuitenkin usein monimutkaista ja epävarmaa. Ihminen on biologinen, psykologinen ja sosiaalinen olento, jonka terveyttä ja hyvinvointia ei voi ymmärtää vain yhden tieteenalan näkökulmasta. Yksittäinen asiantuntija hallitsee tästä kokonaisuudesta usein vain murusia.
Tieteen vahvuus onkin monitieteisessä yhteisössä, jossa tietoa tuotetaan, arvioidaan, kyseenalaistetaan ja korjataan – yhdessä. Kaikki kärsimys ei ole sairautta, eikä kaiken avun tarvitse olla lääketieteellistä.
Pelkkä asiantuntijuus ei takaa luottamusta – tarvitsemme kohtaamista
Tietotulvan aika on nähtävä paitsi haasteena, myös mahdollisuutena. Pelkkä asiantuntijuus ei kuitenkaan takaa näkyvyyttä eikä luottamusta.
Tarvitsemme tiedon välittämisen lisäksi vuoropuhelua, kuuntelemista ja inhimillistä kohtaamista, joka voi jo itsessään lievittää kärsimystä. Ihmisten huolia ei pidä vähätellä, vaikka olisimme eri mieltä oireille tarjotusta selityksestä. Tutkittu tieto voi päinvastoin olla armollista: se voi vapauttaa turhista peloista ja tarpeettomista hoidoista.
Mahdollisuus jää kuitenkin käyttämättä, jos emme uskalla astua areenalle. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyy myös merkittäviä taloudellisia intressejä. Virheellisten väitteiden kyseenalaistaminen voi johtaa häirintään, henkilökohtaisiin solvauksiin ja jopa oikeudellisiin uhkailuihin.
Pelko on ymmärrettävää, mutta emme voi vetäytyä keskustelusta. Meillä on lääkäreinä eettinen velvollisuus puolustaa tutkittua tietoa ja suojella haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä.
Maailma muuttuu, ja myös lääkärin työn on mukauduttava ajan henkeen. Tiedeviestintä on entistä tärkeämpi osa terveyden edistämistä. Se on tunnustettava osaksi lääkärin ja tutkijan työtä, ja sille on luotava toimivat rakenteet.
Kiitän lämpimästi kollegakuntaa saamastani tunnustuksesta. Työ on vasta alussa.
Lotta Immeli sai vuoden 2026 Duodecimin Tiedottajapalkinnon. Ilmoittaudu seuraamaan 13.11.2026 järjestettävän vuosipäivämme symposiumin verkkolähetystä, symposiumissa Lotta osallistuu asiantuntijapaneelissamme. Katso Ylen aamutv:n 11.11.2026 haastattelu, jossa hän pohtii tekoälytutkija Ville VAtiaisen kanssa, millaisessa murroksessa lääketieteellinen asiantuntijuus on tekoälyn ja somevaikuttajien aikana.