Aki Rovasalo on psykiatrian erikoislääkäri, jolla on monipuolista työkokemusta psykiatrian eri osa-alueilla. Hän on myös lääkärien Balint-ryhmäohjaaja ja psykoterapeutti. Lääketieteellisessä kirjoitustyössä hän on ollut pitkään aktiivinen. Rovasalo on toiminut Aikakauskirja Duodecimin toimitussihteerinä ja psykiatrian toimittajana sekä kirjoittanut useita julkaisuja yleispsykiatriasta, artikkeleita psyykenlääkkeistä, potilasneuvonnasta ja työuupumuksesta sekä kirjan psykiatrisesta työkyvyn arvioinnista.
Terveyskirjastoon hän on kirjoittanut laajasti psykiatrian ja mielenterveyden aiheista. Kansalaisviestintää Rovasalo on ansiokkaasti vienyt eteenpäin myös vastaamalla Hyvä Terveys -lehden lukijoiden mielenterveyttä koskeviin kysymyksiin.
Miten olet päätynyt nykyiseen työnkuvaasi?
Teini-iässä tuskin kukaan päättää hakeutua isona psykiatriksi. Minustakin piti alun perin tulla muusikko, sitten fyysikko, sitten psykologi — melkoisia heittoja ja myrskyä päässä — ja vasta sen jälkeen taivaankappaleet loksahtivat niin, että psykiatria alkoi näyttäytyä vaihtoehtona. Olisi tyylikästä väittää, että motivaatio on vain rationaalista kiinnostusta, mutta kyllä ammatinvalinta on monimutkaisempi asia. Motivaatio lähtee siitä, että haluaa tehdä jotakin tai olla osallisena jossakin.
Millainen on tyypillinen päiväsi?
Hoidan psykiatrisia potilaita ja konsultaatioita noin kolmanneksen työviikosta. Psykoterapiapotilaita pidän ammattitaidon säilymiseksi mutta enintään pari kerrallaan. Kirjoitustöitä on lehtiin, tietokantoihin ja opetusta varten. Yksilö- tai ryhmätyönohjaukset pitävät mielen virkeänä.
Mikä on työssäsi parasta?
Lääkärin työssä kiehtoo se, että saa yhdistää tietoa, taitoa ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Abstrakti tieto, konkreettinen arki ja inhimilliset tunteet ovat tämän työn kolmijalka. Vaikka psykiatriaa ei pidä romantisoida, siinä on mukana myös ripaus taidetta. Elämän tragedioita joutuu todistamaan niin paljon, että joskus tekee pahaa, mutta työ ei kadota mielekkyyttä silloin, kun tuntee, että on auttanut ihmistä siinä asiassa ja sen verran, kuin mihin minä pystyn. Monipuolisuus tukee omaa mielenterveyttä ja varmasti ehkäisee dementiaa. Ymmärrän hyvin myös heitä, jotka uppoutuvat kapeaan sektoriin, siinä on oma kiehtovuutensa.
Miten vietän vapaa-aikaasi tai lataat akkujasi? Mikä toimii elämässäsi vastapainona työelämälle?
En tee täyttä työviikkoa, vaan noin päivä viikossa menee vapaaehtoistyössä ja luottamustehtävissä, kuten Navigaatioliiton tutkintolautakunnassa. Hiljattain kävin opettamassa palomiehille pimeänavigointia öisellä Suomenlahdella. Soitan nokkahuiluja (nimenomaan monikossa) harrastelijoiden barokkiorkesterissa. Ulkoilen, käyn kuntosalilla, retkeilen Suomenlahden saarissa. Olen aina osallistunut johonkin työnohjaukseen, joko yksilönä tai ryhmässä. Ideaali olisi, että työssä syntyvät ajatukset voisi myös jättää töihin.
Olet julkaissut paljon kirjoituksia ja toiminut Duodecim-lehden toimitussihteerinä ja psykiatrian toimittajana. Mikä on innostanut sinua kirjoitustyöhön?
Duodecimissa ja edellä mainitussa Navigaatioliiton toiminnassa on yllättävän paljon yhteistä. Ne ovat asiantuntijaorganisaatioita, jotka palvelevat kansalaisia tai ammattilaisia arjessa. Duodecim-lehden toimituksessa tai tutkintolautakunnan sisäisissä keskusteluissa puidaan tarkasti erilaisia yksityiskohtia, väännetään ja käännetään sisältöä ja sen ilmaisemista. Tuloksena on selkeää informaatiota, joka tukee käytännön työtä tekevää lääkäriä tai Terveyskirjastoa lukevaa kansalaista tai vaikkapa nyt sitten huviveneilijää.
Minkä koet tärkeänä kansalaisviestinnässä?
Ensin täytyy ymmärtää itse, mistä on puhumassa. Sen jälkeen ilmaisu ottaa helposti oikean muodon. Ydinasiat esiin, kieli kuntoon, ripaus pedagogiaa mukaan ja hyödynnetään kaikkia viestintävälineitä rohkeasti. Kuvia ja taulukoita on yleensä liian vähän. Latinankieliset kirosanat pois, paitsi kun puhutaan ammattilaisten kesken. Käytännön esimerkit valaisevat aina tehokkaasti asiaa. Kansalaisviestintä muuttuu koko ajan vuorovaikutteisempaan ja verkostoituvaan suuntaan, jolloin meidän täytyy olla valppaana, että dialogi ei johda kärjistävään populismiin, vaan outojenkin mielipiteiden moniulotteisuuden kohtaamiseen. Kaikkein tärkein asia on kansalaisten hyvä yleissivistys, minkä vuoksi peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen on pysyttävä kunnossa.
Olisiko jotain mitä haluisit sanoa Terveyskirjaston kanssakirjoittajille?
Upeaa ja arvokasta työtä. Katu-uskottavuus on säilynyt vahvana. Hienoa että saan olla pienenä rattaana mukana.