Lääkärikouluttajan palkinnon Pohjolan Lääkäripäivillä saanut Mikko Kärppä haluaa jättää potilailleen päällimmäiseksi toivon ja kandikollegan palkinnon saanut Ella Marjamäki iloitsee verkostoista. Oulun Duodecim-seura jakoi palkinnot Pohjolan Lääkäripäivillä 18. helmikuuta.
Kun lääkärin vastaanotto päättyy ja potilas tarttuu ovenkahvaan, lääkärillä on vielä tehtävä.
”Potilasta ei pidä päästää poistumaan ilman tsemppausta tai myönteistä viestiä”, sanoo neurologi, kliininen opettaja Mikko Kärppä Oulun yliopistosta.
Kärpän erikoisalalla neurologiassa potilailla voi olla vakavia sairauksia, joissa tilanne vaikuttaa synkältä. Silti jotakin myönteistä on lähes aina löydettävissä.
”On ihan eri asia lähteä vastaanotolta, kun mukana on edes pieni lievittävä tai toivoa antava ajatus.”
Tätä viestiä Kärppä välittää myös tuleville lääkäreille, joita hän on neljännesvuosisadan mittaisen opettajanuransa aikana ehtinyt kouluttaa noin 3 000. Hänen ohjauksessaan kandit saavat käytännön tuntuman neurologiaan pienryhmäopetuksessa poliklinikalla, sairaalaosastolla ja päivystyksessä.
Palkinnon perusteluiden mukaan opiskelijat arvostavat hänen opetustaitojaan, ystävällisyyttään ja kykyään tehdä neurologiasta kiinnostavaa ja ymmärrettävää. Hän on osallistunut sekä perusopetuksen että neurologian erikoislääkärikoulutuksen valtakunnalliseen kehittämiseen ja ollut mukana myös digitaalisten opetusalustojen kehitystyössä.
Poikamainen innostus tarttuu
Ei ole kovin yleistä, että kliinisen opettajan ura kestää vuosikymmeniä. Mikko Kärpällä kyseessä on tietoinen valinta. Hän kuvailee olevansa yhä poikamaisen innostunut opettamisesta.
”Jos innostus puuttuu, silloin opetuskaan ei ole tehokasta.”
Hän pitää tärkeänä, että kandit alkavat vähitellen kasvaa kohti lääkärin vastuuta ja identiteettiä.
”Olen joskus sanonut opetusryhmälle, että on hienoa nähdä sivusta, kuinka te kehitytte. Tehtäväni on opettaa sitä, kuinka lääkäri kuuntelee ja tutkii potilasta.”
Vastaanotolla lääkärin tulee rauhassa kuunnella ja havainnoida potilasta suhtautuen tähän tasavertaisena ihmisenä. Valppaus on kaksisuuntaista, sillä myös potilas tarkkailee lääkäriä ja rekisteröi tämän ilmeet, eleet ja äänenpainot.
”Vaikka olisi kuinka kiire tai nälkä, se ei saa näkyä lääkäristä päällepäin.”
Jotain onnistumisesta kertoo se, että opetuspoliklinikan potilaat ovat antaneet hoidostaan jopa parempaa palautetta kuin erikoislääkäripoliklinikan. Kärppä uskoo tämän johtuvan siitä, että opetustilanteessa on käytettävissä potilaalle vähän enemmän aikaa.
Hän haluaa opiskelijoista kasvavan kuuntelevia lääkäreitä, jotka osaavat kohdata potilaan ja tunnistavat omat rajansa.
”Kaikkea ei tarvitse osata yksin. Aina on kokeneempi kollega, jolta voi kysyä.”
Hiljaisesta seuraajasta tuli yhteisten asioiden ajaja
Kandikollegapalkinnon saanut Ella Marjamäki iloitsee verkostoista. Oulun yliopistossa lääketiedettä opiskeleva Marjamäki ei ennen ollut innokkaimpia, kun kysyttiin valmiutta lähteä ajamaan yhteisiä asioita. Päinvastoin.
”Olin hiljaisempi ja pidin asiat omana tietonani. Mutta yhtäkkiä on vain purrut tämä innostus. Aika nopeasti hoksasin, että noissa jutuissa pyörii samanlaisia ihmisiä kuin minä.”
Marjamäki toimii nyt Oulun Lääketieteellisen Killan hallituksen puheenjohtajana ja vaikuttaa muun muassa Medisiinariliitossa sekä sen kautta Lääkäriliiton Oulun professiovaliokunnassa. Näissä neljännen vuoden opiskelija saa näköalaa koulutukseen ja edunvalvontaan, ja samalla tulee luoneeksi laajoja verkostoja.
”Verkostoja ja kontakteja ei voi olla liikaa.”
Opiskelemaan tullessaan Marjamäki tunsi Oulusta yhden ihmisen. Nyt paikallisia kontakteja on paljon, ja muistakin yliopistokaupungeista löytyy aina joku tuttu, jota voi paikkakunnalla käydessään pyytää lounaalle.
Palkintoperustelujen mukaan Marjamäki on ensimmäisestä opiskeluvuodestaan alkaen ollut aktiivisesti mukana toiminnassa, joka puolustaa opiskelijoiden oikeuksia. Häntä kiitetään huumorintajuiseksi ja lämpimäksi persoonaksi, joka käyttää huomattavan osan ajastaan muiden etujen ajamiseen.
Tehokas aikataulu pitää stressin loitolla
Ella Marjamäki pyrki lääketieteelliseen useana vuonna työnteon ohessa. Tuolloin opituista rutiineista on yhä hyötyä.
”Nyt lääkiksessä voin olla jopa aika stressitön. Käytän arkisin enintään 8 tuntia opiskeluun.”
Päivittäin hänellä jää aikaa liikuntaan, rentoutumiseen ja luottamustehtäviin. Hän on pohtinut syitä siihen, miksi yhteisten asioiden hoitaminen ei houkuttele opiskelijoita.
”Opiskelijat ovat kuormittuneita, osa saattaa tehdä töitä opiskelun ohella. Osa tottui korona-aikana kotona oloon. Osa ajattelee, että toiminnalla ei ole vaikutusta eikä ketään kiinnosta, miten meillä menee.”
Hän kannustaa muita opiskelijoita pitämään ääntä asioista, joihin he haluavat muutosta. Oulussa opiskelijoiden huolena on muun muassa kurssien suorittamiseen vaadittujen pakollisten harjoittelupaikkojen riittävyys.
Marjamäki pitää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta luottamustehtävien parhaana antina ja uskoo toiminnan kehittäneen häntä myös tulevana lääkärinä. Hän on oppinut vuorovaikutustaitoja ja tuo entistä rohkeammin esille mielipiteensä. Politiikkaakin hän seuraa, mutta näkee itsensä tulevaisuudessa potilaiden parissa.
”Minulle on aina ollut selkeää, etten halua muuta kuin lääkärin työtä, ja lääkis on jopa ylittänyt odotukset. Kliiniset taidot ja ihmisten kohtaamisen haluan pitää tulevassa työssä, ja jopa leikkaussali kiinnostaa.”
Oulun Duodecim-seura ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim järjestävät Pohjolan Lääkäripäivät 18.-19.2.2026 yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan ja Oulun yliopiston kanssa.
Kuva: Jaani Föhr