Päätoimittaja Jaana Suvisaari nostaa esiin kolme mielenkiintoista artikkelia Duodecim-lehden kesänumerosta 13–14. Koska moni lomalainen lukee mielellään muutakin, tällä kertaa päätoimittajan tärppeihin sisältyy myös kaunokirjallisia lukusuosituksia.
1. Valikoiva puhumattomuus
Miina Koskela, Terhi Luntamo ja Andre Sourander
Katsausartikkelissa tarkastellaan, mitä tiedetään lapsen valikoivan puhumattomuuden taustatekijöistä ja hoidosta. Valikoivalla puhumattomuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsi ei puhu tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, kuten koulussa, vaikka puhekyky on tallella ja hän puhuu sujuvasti muualla. Häiriö voi kestää vuosia, mutta useimmat lapset toipuvat ajan myötä.
Lukusuosituksena on Tove Janssonin novelli Näkymätön lapsi. Ninni-tytön ongelmana oli paitsi puhumattomuus myös näkymättömyys. Katsausartikkelissa mukaan valikoivan puhumattomuuden hoidon tavoitteena on, että puhumattomuus vaikuttaisi mahdollisimman vähän lapsen kasvuun ja kehitykseen. Voitte lukea, millaisia tuloksia ja miten Muumimamma saavutti Ninnin näkymättömyyden hoidossa.
2. Kasvoluiden murtumien ja hammasvammojen diagnostiikka
Marianne Suuronen, Elina Peltola ja Johanna Snäll
Kesänumeron teemana on traumaradiologia. Katsausartikkeli sisältää erinomaiset ohjeet kasvovammapotilaan kliiniseen ja radiologiseen tutkimiseen. Huolellinen ja järjestelmällinen kliininen tutkimus ohjaa oikeiden kuvantamismenetelmien valintaan.
Lukusuosituksena on Jennifer Eganin kirja Look at me. Kirjan päähenkilö joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen ja saa vaikeita kasvovammoja. Romaani seuraa useiden henkilöiden risteäviä elämäntarinoita ja käsittelee nuoruutta, elämänvalintoja, ajan kulumista ja identiteettiä. Erityisen vaikuttavaksi kirjan tekee se, että se on julkaistu jo vuonna 2001 – ajalta ennen sosiaalista mediaa. Lue, niin tiedät, mitä tarkoitan!
3. Nuoren naisen aurinkoisiin lomapäiviin liittyvä ihottuma
Essi Vuorela
Tällä kertaa Vinkistä vihiä -artikkelissa selvitetään nuoren naisen aurinkoisiin lomapäiviin liittyvää iho-oireilua. Lukuvinkki tulee kepeän aasinsillan kautta: Monica Fagerholmin Ihanat naiset rannalla. Luin kirjan ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla, mutta muutama kesä sitten palasin Fagerholmin tuotantoon. Löysin kirjastosta hänen muita teoksiaan – ja luin niitä useita putkeen. Lukukokemus palkitsee monella tasolla.
Fagerholmin teoksiin liittyy usein myös rikosjuoni, joten niitä voi lukea halutessaan vaikka dekkareina. Itselleni jäi erityisesti mieleen se, miten kirjailija kuvaa nuorten ihmisten kasvua ahtaissa ja hierarkkisissa piireissä, usein aikuisten valintojen armoilla.
Jäsen, lue uusin Duodecim-lehti! Voit tutustua numeron sisältöön myös podcastina.
