Keskusteluissa voi aistia epävarmuutta ja haparointia, kun etsimme vastauksia kaikkein vaikeimpien ilmiöiden äärellä. Lääkärintyön näkökulmasta joudumme tarkastelemaan maailmaa epätäydellisenä ja jatkuvasti muuttuvana. Absoluuttisesti oikeaa, moraalisesti ja eettisesti kestävää ratkaisua ei aina ole saatavilla.
Lokakuisena iltana Tampereella järjestetty Aatos-juhlailta kokosi yhteen yli 200 lääketieteen opiskelijaa ja lääkäriä pohtimaan lääkärin hyvinvointia ja jaksamista.
Kolme kollegaa jakoivat tilaisuudessa tarinansa, joiden pohjalta syntyi antoisaa keskustelua muun muassa valmistuneen lääkärin uupumuksesta ja siitä selviämisestä. Keskustelua herätti myös erikoistuvan lääkärin taiteilu kahden paikkakunnan välillä, samalla kun hän pyrki huolehtimaan omasta roolistaan kasvavan perheen vanhempana. Lopuksi kuulimme seniorikollegan katsauksen pitkään uraansa ja siihen, mitä luottamuslääkäri ja työterveyshuolto voivat tarjota lääkärin hyvinvointiin.
Kaikissa puheenvuoroissa korostuivat merkityksellisen vapaa-ajan tärkeys sekä kyky rajata työmäärää oman elämäntilanteen mukaan.
Opiskelijoiden valitsemia eettisiä kysymyksiä
Lääkäriseura Duodecimin tukemat Aatos-illat ovat vetäneet tamperelaisia lääketieteen opiskelijoita kaikilta vuosikursseilta 22 vuoden ajan. Opiskelijoiden valitsemat keskustelunherättäjät ovat antaneet aihetta tutkia omaa jaksamista, virheidensietoa ja lääkärinetiikan toteutumista arkityössä.
Nuorten kollegojen huolet virheistä, ammatillisen tuen riittävyydestä ja omasta jaksamisesta ovat nousseet esiin niin Aatos-illoissa kuin Duodecimin sekä Tampereen paikallisen lääkäriseuran mentorointihankkeissa.
Kenelle, mitä ja millä hinnalla? Medikalisaatio? Tieteen ja teknologian kehitys?
Aatos-illoissa on käsitelty myös vaikeammin hahmottuvia, lääkärin rooliin vaikuttavia yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Kasvava joukko kansalaisia hakee apua yksilöllisiin tai kulttuurisidonnaisiin terveyspulmiin, joita ei aiemmin ole kohdattu terveydenhuollossa. Tieteen ja teknologian huima kehitys sairauksien hoidossa on innostavaa, mutta kalliiden hoitomahdollisuuksien lisääntyminen tuottaa uusia eettisiä ongelmia. Lääkärin arvomaailmaa rasittava kenelle-mitä-millä hinnalla -kysymystrio haastaa. Entä kuinka jaksaa, jos joutuu toimimaan omia arvojaan vastaan? Myös medikalisaatio mietityttää – ja se, kuinka kohdataan potilaiden ja omaisten epäluottamus, jos odotukset eivät täyty.
Keskusteluissa voi aistia epävarmuutta ja haparointia, kun etsimme näkökulmia ja vastauksia kaikkein vaikeimpien ilmiöiden äärellä. Lääkärintyön näkökulmasta joudumme tarkastelemaan maailmaa epätäydellisenä, monimuotoisena ja jatkuvasti muuttuvana. Absoluuttisesti oikeaa, moraalisesti ja eettisesti kestävää ratkaisua ei aina ole saatavilla. Näiden pohdintojen kautta olemme usein joutuneet tarkastelemaan esimerkiksi sairastumisen, diagnoosin ja hoitosuunnitelman syitä, seurauksia ja merkitystä uudella tavalla.
Yhteisöllisyyden ja eettisen pohdinnan vaaliminen on merkityksellistä
Toiminta sai alkunsa Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran 30-vuotisjuhlassa Duodecimin silloisen puheenjohtajan professori Amos Pasternackin ajatuksena. Hän lähetti tämän vuoden Aatos-iltaan terveisiä, jotka voisi tiivistää seuraavasti: kuinka tärkeää onkaan yhdessä pysähtyä eettisten asioiden äärelle ja tutustua kanssaopiskelijoihin ja varttuneempiin kollegoihin.
Vastaa