Priorisointipuheesta, hukkajahdeista ja säästämisestä tulee väkisin mieleen, että olisi tarpeen vakavasti alkaa pohtia lääkärin työtä. Lääkärihän on se ammattilainen, jonka pitkän koulutuksen tärkein tarkoitus on omaksua kyky taudinmääritykseen.
Lääkäreitä on tässä maassa enemmän kuin koskaan, pelkästään työikäisiä noin 25 000. Moni tekee töitä perinteisen bismarckilaisen eläkeiän eli 65 vuotta täytettyään ainakin osa-aikaisesti. Rautakansleri Bismarck yhdisti Saksaa ja laski, että jos eläkeikä on 65 vuotta, harva sen jälkeen enää montaa vuotta elää.
Samalla logiikalla ja nykyisillä elinajanodotteilla meidän eläkeiäksemme ei riittäisi edes jo puheissa mainittu 75 vuotta. Eläkeikäisiä lääkäreitäkin on paljon, moni on aktiivinen työelämässä. Tästä työntekijäjoukosta löytyy huonosti tietoa.
Juuri edesmennyt suuresti kunnioittamani ja arvostamani kollega Martti Kekomäki teki töitä pitkästi yli eläkeiän. Hänen mukaansa eläkkeellä on sikälikin kivaa, että voi valita, mitä töitä tekee ja ”palkkaa” tulee silti tilille joka kuukausi. Ajattelen samoin, vaikka kyllä hermostuttaa lukea uutisia ikääntyvien naisten huonosta työllistymisestä. Kun työelämässä puhutaan ikääntyvistä, tarkoitetaan tavallisesti 50 vuotta täyttäneitä! Kuulun tuohon joukkoon, vanhenen, ja eläkkeelle siirtyminen vääjäämättä lähenee. Samalla tunnen olevani virkeä, uusista asioista kiinnostunut ja innostuva.
Mitähän Bismarck tekisi, kun huoltosuhde on päälaellaan?
Parhaillaan vanhusten joukkoon ovat siirtymässä niin sanottujen suurten ikäluokkien kansalaiset. Suurin suomalainen ikäluokka ikinä syntyi vuonna 1947, jolloin pääluku oli alun perin 107 000. Kaikki eivät tietysti enää ole joukossamme.
Hyvin pääteltiin jo esimerkiksi vuonna 2012, että tässä kymmenen vuotta myöhemmin tulee olemaan vaikeaa, taloudellisesti, mutta myös inhimillisesti, koska huoltosuhde on päälaellaan. Sataa työikäistä kohti on 70 huollettavaa. Kaikki työikäiset pitäisi pystyä pitämään työelämässä, mukaan lukien opiskelemassa. Olisiko työiän ikähaitari parhaimmillaan 18–75 vuotta? Sen lisäksi, että mietitään nuorten nopeampaa saamista työelämään, olisi välttämätöntä miettiä myös vanhenevien työntekijöiden pitämistä kiinni työelämässä. Tuon ikähaitarin mukaan kuusikymppisellä olisi vielä 15 työvuotta edessään!
Lähde: Kansan uutiset 2012
Lisäkierroksia ja vaikeutta pohdintaan tuovat tietysti ikääntymiseen liittyvät tosiasiat: tulee lisää sairauksia, toimintakyvyn ylläpitoon on panostettava, ja kaikki tutkiminen ja hoito maksavat. Yhä enemmän osataan kaiken aikaa myös tehdä, kun lääketieteellinen tieto lisääntyy. Uudet taudinmääritys- ja hoitomenetelmät ovat aina tai lähes aina entisiä kalliimpia. Samalla kun kaikenlaiset mahdollisuudet paranevat, olisi tarpeen myös miettiä, mitä elämältä ja loppuelämältä halutaan. Pyritäänkö edelleen, kaiken uuden tiedon, mahdollisuuksien ja ymmärryksen jälkeenkin vain pidentämään elämää? Olisi välttämätöntä tarttua vaikeaan kysymykseen elämän laadusta eikä pitäytyä vain sen määrässä.
Ilahduttavaa, että sanaa priorisointi voi nyt käyttää
Määrä tahtoo aina voittaa laadun. Enemmän on parempi. Vaikka oikeasti meidän olisi otettava lusikka käteen ja alettava miettiä myös laatua. Se johtaa kysymyksiin priorisoinnista – ilahduttavaa, että tätä p-sanaa voi nyt käyttää. Priorisoinnista on pidetty yksi jos toinenkin kokous, järjestetty seminaareja, konferensseja, kirjoitettu monenlaisia tekstejä, niin yksin kuin isommalla porukallakin.
Duodecim on ollut usein aloitteellinen, esimerkiksi silloin, kun Terveysfoorumit aloitettiin. Niiden tavoitteeksi muotoutui suomalaista terveydenhuollon palveluvalikoimaa määrittävän elimen aikaansaaminen. Syntyikin Palveluvalikoimaneuvosto PALKO, jonka kykyä määritellä palveluvalikoimaa rajoitettiin perustuslain perusteella.
Palkon toimeksiannosta menetelmien käyttöönoton mallia, tapaa ja rakennetta on selvitetty ja selvitetään edelleen. Parhaillaan pontimena on taloustilanne, palvelujärjestelmän keskitetty ohjaaminen eurojen perusteella ja järjestelmän vähävisioinen kehittäminen. Voi olla, että parempaan vielä päästään, sillä vasta vajaat kaksi vuotta on kulunut siitä, kun hallintorakennetta on alettu uudistaa. Jos vain aletaan hyödyntää ammattilaisten osaamista ja kehittää sisältöjä, eikä puhuta vain rahasta, päästään hyvinkin eteenpäin.
Lääkärin työ: taudinmääritysammattilainen!
Priorisointipuheesta, hukkajahdeista, säästämisestä ja terveydenhuollon työn turhuudesta (vain ulkomaankauppaan liittyvä työ on minkään arvoista) tulee väkisin mieleen, että olisi tarpeen vakavasti alkaa pohtia lääkärin työtä. Lääkärihän on se ammattilainen, jonka pitkän koulutuksen tärkein tarkoitus on omaksua kyky taudinmääritykseen. Siis tunnistaa ja nimetä ihmisen sairaus, tehdä diagnoosi, käyttäen lääketieteellistä tietoa perustana. Ja käyttäen lääketieteellistä tietoa päätyä hoitovaihtoehtoihin.
Lääkäri tekoäly oikeana kätenään on nimenomaan taudinmääritysammattilainen. Tekoälystä tulee myös tuki hoitovaihtoehtojen vertailussa, perustana on lääketiede tässäkin. Hoidosta pitää päättää yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Hoiva on sitten oma asiansa, ei lääketiedettä, vaan ennemmin hoitotyötä, samoin kuin pitkäaikaishoito. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeää.
Kun suomalaiset ikäluokat kaiken aikaa pienenevät – viime vuonna 2023 syntyi ennätyksellisen vähän, vain 43 000 lasta – on tarpeen vakavasti pohtia, montako lääkäriä ikäluokasta on järkevää kouluttaa. Syntyy se omalääkärijärjestelmä tietysti niinkin, että joka perheessä on yksi lääkäriksi koulutettu – vaikka ei tuo mitenkään järkevää olisi. Lääkärikoulutusta on tänäkin vuonna taas lisätty: vuonna 2012 sisään otettiin 601 opiskelijaa ja kuluvana syksynä se nostettiin pikavauhdilla 826 opiskelijaan. Kasvua kertyi kahdessatoista vuodessa 37 prosenttia.
Vastaus ei ole tämä: koulutetaan lisää lääkäreitä
Kun lääkäreistä on pulaa, pitää miettiä, mihin lääkäriä ennen muuta tarvitaan. Selvimmin lääkärin ammatti erottautuu muista taudinmäärityksen osaamisessa – vaikeaa se toki on, taudin määrittäminen. Jos lähtökohdaksi otetaan koulutus ja osaaminen: montako lääkäriä tarvitaan? Montako minkäkin alan lääkäriä? Ja pari muuta kysymystä – vastaus kaikkiin palvelujärjestelmää koskeviin kysymyksiin kun ei ole se, että koulutetaan lisää lääkäreitä.
P.S. Kirjoitin ensiksi pitkän ja monikerroksisen nykyjärjestelmää ja sen ongelmia monipuolisesti pohtivan tekstin. Mutta sellainenhan ei yhtään käy blogitekstiksi!
Vastaa