Flow on nykypäivän ihmisen aivojen perustilan vastakohta. Se tarjoaa vastalääkkeen mielelle, jonka tauotta kilisevät ilmoitukset, päämäärätön sosiaalisen median kuvavirta ja sinne tänne hyppelevä dopamiinin metsästys ovat silpunneet tahdottomaksi.
Perjantai-ilta hämärtyy ympärilläni, olen junassa matkalla kotiin hienojen Tampereen lääkäripäivien jälkeen. Eilen tanssin itseni hikeen ja huusin ääneni käheäksi iltajuhlien JVG:n keikalla yhdessä tuhatpäisen lauman kanssa. Tunsin itseni osaksi hienoa kollegayhteisöä, jonka jaettu tila ja kokemus yhdistivät. Ennen kotimatkaa kävin päivänäytöksessä katsomassa näytelmän Frida Kahlon elämästä, jossa valovoimainen Elsa Saisio välitti sata vuotta sitten eläneen taiteilijan traagisen kohtalon suoraan sieluun käyvällä tavalla.
Luulen, että tulen näistä päivistä muistamaan juuri nuo kokemukset: luennoilla välittyi kyllä tärkeää tietoa, ja näyttelyssä tutustuin uusiin ihmisiin ja asioihin, mutta muistijäljen jättää lopulta yhdessä koettu.
Palkitsevia oivalluksia ja läsnäolon tuntemuksia taiteen parissa
Vaikka onnellisuuden metsästäminen ei enää tässä iässä varsinaisesti kuulu elämäni tavoitteisiin, se ei estä nauttimasta hetkestä, ja janoamasta merkityksellisyyden kokemusta. Sekin on vaikeasti määriteltävissä ja muuttuvaista luonteeltaan, joten olen päätynyt etsimään ja mahdollistamaan flow-kokemusta – keskittynyttä uppoutumista yhteen asiaan – mahdollisimman usein. Flow on nykypäivän ihmisen aivojen perustilan vastakohta. Se tarjoaa vastalääkkeen mielelle, jonka tauotta kilisevät ilmoitukset, päämäärätön sosiaalisen median kuvavirta ja sinne tänne hyppelevä dopamiinin metsästys ovat silpunneet tahdottomaksi.
Pyrin löytämään hetkiä, jolloin unohdan ajan kulun ja itseni, annan virran viedä ja tunnen todella uppoutuvani keskusteluun, kirjaan, elokuvaan, nautintoon, nauruun ja iloon. Ajattelen, että luovuus ja flow kulkevat käsi kädessä. Erilaiset kulttuurin ilmentymät – maalaukset, valokuvat, proosa, runot, kaikenlainen musiikki – ovat tällaisen syventymisen ja pitkäjänteisen työskentelyn aikaansaannoksia. Pelkästään niiden äärellä oleminen tuottaa usein ”leimahduksen”, yhtäkkisen oivaltamisen tunteen, joka avaa tajunnassa uusia reittejä ja kerroksia, joiden seuraaminen voi olla äärimmäisen palkitsevaa. Hyvin usein oivallukset koskevat ihmisyyttä, itsenä ja toisena olemista, elämän ja kuoleman kysymyksiä. Vielä useammin jotain arkista, ilahduttavaa ja itselle uutta.
Taide hoitaa meitä Savonlinnassa 8.7.
Terveyttä taiteesta -seminaarimme kesäisessä Savonlinnassa on jo vuosien ajan tarjonnut kollegayhteisölle tilan kokoontua, ottaa aikaa kulttuurille, kylpeä taiteessa. Se toimii hengähdyspaikkana ja tarjoaa vastalääkettä niille haitoille, joita tämän vaativan ammattimme kanssa eläminen ihmisyydelle aiheuttaa. Taide hoitaa meitä, kasvattaa ihmisinä lempeällä tavalla, antaa mahdollisuuden elpyä ja tulla kokonaisemmaksi.
Tälle kaikelle pitää antaa aikaa, raivata tilaa. Itselleni merkitystä luovat yksin vietetyt aamun hetket ja kirjoittaminen, rutiiniksi rakennettu tapa ottaa kirja käteen kaikissa tyhjissä väleissä. Lisäksi kalenteroin kesääni Savonlinnan seminaarin, jonka tämän vuoden teemat ilo ja valo puhuttelevat ja houkuttelevat äärelleen. Tule sinäkin, koetaan tämäkin yhdessä, ihmisinä toisillemme.
Savonlinnan oopperajuhlien inspiroivassa ympäristössä järjestettävä Terveyttä taiteesta -seminaari 8.7. on jo vuosien ajan tarjonnut kollegayhteisölle tilan kokoontua ja kokea yhdessä. Terveyden, tieteen ja taiteen näkökulmat nivoutuvat yhteen ensiluokkaisen esiintyjäkaartin käsittelyssä: ohjelmasta löydät puhujia ja esiintyjiä aina lääketieteen asiantuntijoista eri taiteenalojen edustajiin.
Tutustu tarkemmin seminaariin ja ilmoittaudu »
Vastaa