Päivitetty Käypä hoito -suositus sisältää tietoa sydämen vajaatoiminnan luokittelusta ja vaiheista, diagnostiikasta, liitännäissairauksista sekä lääke-, laite- ja omahoidosta.
Sydämen vajaatoiminta on yleinen oireyhtymä, jossa sydän ei pysty ylläpitämään riittävää verenkiertoa elimistön normaalitarpeisiin. Toimintahäiriön taustalla on usein sepelvaltimotauti, verenpainetauti ja läppäviat. Sydämen vajaatoiminnan esiintyvyys lisääntyy väestön ikääntyessä, jolloin myös muut krooniset sairaudet yleistyvät ja näiden huomioiminen hoitosuunnitelmissa on tarpeen.
Päivitetty Sydämen vajaatoiminnan Käypä hoito -suositus korostaa oireyhtymän ja taustasairauksien tunnistamisen sekä näyttöön perustuvan lääkehoidon tärkeyttä.
Sydämen vajaatoiminnan oireeton vaihe tulee huomioida paremmin ennaltaehkäisyssä ja potilaan omahoitoa (liikunta, ruokavalio, suolan käyttö, nesteiden käyttö, päihteettömyys, lääkityksen itsesäätely) tulee tukea. Erityisen tärkeää on tukea potilaan arjen toimintakykyä.
Sydämen vajaatoiminnan ennustetta parantavaan peruslääkitykseen kuuluvat ACE:n estäjän (tai ATR-salpaajan), beetasalpaajan ja mineralokortikoidireseptorin salpaajan lisäksi nyt uutena lääkeaineryhmänä myös natriumin- ja glukoosinkuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) estäjät, joita voidaan käyttää diabeetikkojen lisäksi myös ei-diabeetikoilla. SLGT2:n estäjien on osoitettu parantavan ennustetta riippumatta vasemman kammion ejektiofraktiosta. Yleisesti sydämen vajaatoiminnan peruslääkkeiden ennustenäyttö on sitä vahvempi, mitä alempi ejektiofraktio on.
Diureetteja käytetään edelleen oireiden helpottamiseen ja vähentämään pahenemisvaiheita kaikilla kroonista vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joilla todetaan nestekertymiä.
Tutustu päivitettyyn Sydämen vajaatoiminnan Käypä hoito -suositukseen »