HUSin Infektiosairauksien ylilääkäri, professori Asko Järvinen on viime vuosilta tuttu mediasta. Selkeään ja rauhalliseen tyyliin esitetyt tutkittuun tietoon perustuvat kannanotot olivat keskellä pandemian epätietoisuutta kysyttyjä. Askon laajaan tutkijan ja kliinikon asiantuntijuuteen kuuluvat infektiosairauksien lisäksi myös yleissisätaudit ja kliininen farmakologia, ainoana vastaavan yhdistelmän omaavana Suomessa.
Asko kertoo miettineensä, miten hän päätyi näille aloille näennäisen sattumalta. ”Olen joskus pohtinut lääkärin uraani osin ajopuuna, mutta erikoisalani tukevat toisiaan monessa”, hän toteaa. Laajalla infektiosairauksien erikoisalalla tehdään yhteistyötä lähes kaikkien muiden erikoisalojen kanssa, ja sisätautiosaaminen on hyvä tausta moniongelmaisten potilaiden hoidossa. Kliinisen farmakologian kenttä on niin ikään laaja, erikoisalat ylittävä, ja sitä kautta tuleva näkökulma mikrobilääkkeisiin auttaa esimerkiksi infektioiden rationaalisen lääkehoidon ohjeistamisessa.
Vaikka pandemia näytti, että tietyt infektiot eivät rajoja noudata, on asialla toinenkin puoli. Sekä taudinaiheuttajien kirjo että niiden lääkeherkkyys voivat olla varsin paikallisia. Tässä on myös syy siihen, miksi Asko pitää suomalaisia ja suomenkielisiä oppikirjoja tärkeinä. Hän onkin ollut pitkään mukana toimittamassa Duodecimin oppikirjoja ja oppaita, ja kokee työn kiinnostavana ja haastavana. “Haastetta lisää, että oppikirjat leviävät myös lääkärikunnan ulkopuolelle ja toimivat oppikirjan lisäksi hakuteoksina”, Asko huomauttaa.
Juuri nyt ovatkin taas käsillä ne hetket, jolloin oppikirjat ja oppaat kuluvat kliinistä uraa aloittelevien nuorten lääkäreiden ja kandien käsissä. Heitä Asko vinkkaa muistamaan, että tavallinen on tavallista ja yliopistosairaalan erikoisuuksia tulee harvoin eteen. “Kesällä infektiopotilaalta kannattaa kysyä altistustilanteet, kuten matkat, seksikontaktit, eläinkontaktit punkkeja unohtamatta, ja myös vesikontaktit, jotka voivat auttaa taudin määrityksessä tai poikkeuksellisen lääkkeen valinnassa”, hän lisää.
Teksti: Hanna Pelttari
Kuva: Jukka Rapo