Huhtikuussa voimaan astunut laki sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta oikaisi sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten polkuja terveyspalveluissa. Laki antaa täysi-ikäiselle suomalaiselle mahdollisuuden muuttaa väestötietojärjestelmään merkityn sukupuolensa sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi hakumenettelyllä. Kun sukupuolen vahvistaminen onnistuu ilman tutkimuksia tai lääkärinlausuntoja, resurssit kohdentuvat paremmin sukupuolen korjaushoitojen tarpeessa oleville.
Väestötietorekisterin sukupuolimerkintä ei yksiselitteisesti kerro sukupuolta, eikä potilaan sukupuolen kokemusta voi välttämättä päätellä vaikkapa ulkoisen olemuksen perusteella. Sukupuolimerkinnän lisäksi väestötietoihin jää merkintä juridisen sukupuolen muuttamisesta, koska tieto sukupuolen muuttamisesta voi olla terveydenhuollossa tärkeä tieto vaikkapa kohdunkaulan syövän tai rintasyövän seulontojen kohdistamisessa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertainen kohtaaminen ei tarkoitakaan potilaan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta keskeisten tutkimusten ja hoitojen laiminlyömistä, vaan ennen kaikkea sen tiedostamista, että potilaan sukupuoli-identiteetti voi erota syntymässä määritellystä tai ”biologisesta” sukupuolesta. Ammattilaiselta vaaditaan sensitiivisyyttä ja osaamista sukupuolen puheeksi ottamiseen sekä sukupuolen moninaisuuden kohtaamiseen.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien suomalaisten kokemuksia terveydestään ja terveyspalveluiden käytöstä on selvitetty muun muassa Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA:n laajassa kyselytutkimuksessa. Vaikka terveydenhuollon yleinen asenneilmapiiri sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan vaikuttaisi muuttuvan vähitellen myönteisemmäksi, syrjintäkokemukset sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat edelleen melko yleisiä: kyselytutkimukseen vastaajista 13 prosenttia oli kokenut syrjintää sosiaali- ja terveyspalveluissa. Poikkeuksellisen paljon syrjintäkokemuksia oli intersukupuolisilla (40%) ja transihmisillä (23%).
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta syrjinnästä johtuva vähemmistöstressi ei ole ihmisoikeuskysymys vain periaatetasolla. Se voi muodostaa myös merkittävän riskin vähemmistöön kuuluvan terveydelle ja hyvinvoinnille. Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä todettiin, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokivat terveytensä heikommaksi kuin muut nuoret. Noin 45 prosenttia sateenkaarinuorista arvioi terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi, ja 31 prosenttia arvioi kärsivänsä kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta. Myös masennusoireilu oli huomattavasti yleisempää. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhat ja itsemurhayritykset ovat yleisempiä kuin ikätovereilla keskimäärin.
Sukupuolen moninaisuuden kohtaaminen terveydenhuollossa on osa ammattitaitoa. Puheeksi ottamista helpottaa käsitteistön hallinta sekä ammattieettisen perustan sisäistäminen. Sensitiivinen työote vähentää sukupuolidysforiaa ja auttaa kaventamaan terveys- ja hyvinvointieroja. Potilaalla on oikeus määritellä itse oma sukupuoli-identiteettinsä. Virheellisiä ennakko-olettamuksia ja väärin sukupuolittamista voi välttää esimerkiksi käyttämällä sukupuolineutraaleja termejä ja kysymällä potilaalta tämän sukupuoli-identiteetistä.
Tietoisuus sukupuolidysforiasta on lisääntynyt, ja se osataan tunnistaa aiempaa paremmin. Nuoremmilla sukupolvilla on edeltäjiään paremmat valmiudet ottaa asia puheeksi myös terveydenhuollossa. Varhaisen tuen, psykososiaalisen tuen ja kohtaamisen työkaluja tarvitaan varsinkin perusterveydenhuollossa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon toimijat voivat olla myös välittämässä tietoa, taitoja ja asenteita, jotka auttavat lapsia ja nuoria käsittelemään sukupuoleen liittyviä kysymyksiä. Nuoren oman seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin löytymisen tukeminen sekä seksuaalioikeuksista kertominen ovat terveydenhuollon ammattilaisen keinoja tukea nuorta tilanteessa.
Terveysportin Neuko-tietokannan artikkeleissa Seksuaalinen hyvinvointi ja seksuaalikasvatus on ohjeita seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen, sukupuolisensitiiviseen kohtaamiseen sekä ikätasoiseen seksuaalisen hyvinvoinnin tukemiseen.
Tietoa potilaalle -artikkelit muunsukupuolisuudesta ja transsukupuolisuudesta»
Duodecim-lehden artikkeli Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle »
Kirjallisuutta
FRA (2020). A long way to go for LGBTI equality. Vienna: European Union Agency For Fundamental Rights. doi:10.2811/7746
Jokela, Satu & Luopa, Pauliina & Hyvärinen, Anni & Ruuska, Tupu & Martelin, Tuija; & Klemetti, Reija (2020) Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi: Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019. Työpaperi 38/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Lääkäriliitto (2021). Sukupuoli-identiteetin erilaiset ilmentymät. Saatavilla: https://www.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/hoidon-erityiskysymyksia/sukupuoli-identiteetin-erilaiset-ilmentymat/
Oikarinen, Tikli (2019) Ei tietoa eikä vaihtoehtoja; Selvitys intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista. Oikeusministeriön julkaisuja, selvityksiä ja ohjeita 2019:3. Helsinki: Oikeusministeriö.
Oikeusministeriö (2021). Tutkimustietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanteesta Suomessa. Policy Brief 5, Syrjintä Suomessa, 2021.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2023). Laki sukupuolen vahvistamisesta tulee voimaan 3.4.2023. Julkaistu 2.3.2023. Saatavilla: https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/laki-sukupuolen-vahvistamisesta-tulee-voimaan-3.4.2023
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2023). Sukupuolten hyvinvointi- ja terveyserot. Päivitetty 24.1.2023. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/hyvinvointi-ja-terveys/sukupuolten-hyvinvointi-ja-terveyserot
Terveysportti-palvelu on maksullinen. Kysy lisätietoja organisaatiokäyttöön terveysportti(at)duodecim.fi.