Yhdessä ideoista toimeksi – niin tiedemaailmassa, kehittämisessä, yhdistysmaailmassa kuin yhteiskunnassa.
Väitöskirjaa aikoinaan tehdessä yksi parhaista asioista ryhmän ja tarmokkaan, supernopean ohjaajan lisäksi oli ideointi. Kun luki muiden tutkijoiden menetelmiä ja tuloksia, teki omia töitään, huomasi kaikenlaista ja huomasi keksivänsä kaikenlaista. Että kyllä niitä ideoita tulee, mitä voisi tutkia, olisi kiinnostavaa tutkia, jos vain mitenkään ehtisi. Ideointi oli voimauttavaa.
Ideasta suunnitelmaksi, toteutukseen, rahoitukseen ja tuloksiin oli ja on iso ponnistus. Tutkimuksen jokainen osa vaatii aikaa ja punnerrusta. Rahoitusta saadakseen on erinomaisen idean lisäksi osattava kirjoittaa vähintään erinomainen suunnitelma.
Melko pian sitä oivalsi, että kannattaa vaan avata suutansa, puhua ideoistaan, kuulostella muiden lisäajatuksia ja toivoa, että omakin idea nappaisi. Oivallus sekin, että muutkin tutkijat päätyvät melko samaan aikaan samaan ideaan. Suomessa tämä on näkynyt lääketieteessä niin, että viidessä tiedekunnassa syvennytään hyvinkin samaan aiheeseen, ja kaksi tai kolmekin läheisesti toista muistuttavaa väitöskirjaa julkaistaan peräjälkeen.
Tutkimiseen verrattuna kehittäminen on nopeaa
Tiedemaailman pelisääntöjen mukaan kannattaa keskittyä yhteen asiaan, menetelmään, aiheeseen – ja pitää syventyä yhä syvemmälle. Oma ”generalistinen” ajattelu kirkastui ajan kanssa: niin moni asia lääketieteen ja terveydenhuollon alueella kiinnostaa.
Lisäksi kiinnostaa kehittäminen, joka on tutkimuksen tekemiseen verrattuna nopsaa ja nopeaa. Hidasta, hankalaa ja haasteellista, etten sanoisi ongelmallista, on tutkimustulosten käytäntöön vieminen. Sama pätee kehittämistulosten levittämiseen samassa ja varsinkin eri organisaatioissa. Juurruttaminen, toimeenpano ja käyttöönotto eivät tapahdu helposti eikä itsestään selvästi, vaikka muuta väitetään.
Yleisen ja yhteisen hyvän ajatteleminen auttaa:
mitä sillä on väliä, kenen idea!
Kannattaa aina ajatella yhteistä hyvää
Ihan parasta on ollut huomata jonkun tarttuneen aiheeseen, josta yhdessä puhuttiin. Riippumatta siitä, saako itse olla mukana tutkimuksen tai kehittämisen toteutuksessa ja tulosten raportoinnissa, tuntuu hienolta, että oma idea kantaa. Ainakin omalta tuntuva idea, sillä muisti on tässäkin petollinen ja harhauttava.
Yleisen ja yhteisen hyvän ajatteleminen auttaa: mitä sillä on väliä, kenen idea! Pääasia, että on ideoita, joita tutkia ja asioita, joita kehittää. Parhaiten yhdessä. Joku saa idean, mutta aina tarvitaan muita viemään sitä eteenpäin. Yhdessä.
Yhdessä eteenpäin -eetos on myös yhdistystoiminnan perusta. Ideoista ja asioiden edistämisestä pidän tärkeänä kiittää kanssakulkijoita, yhdistysaktiiveja kuin myös viranhaltijoita. Kiittäminen on hyvästä, kiitollisuus on olotilana onnellinen. Kiitos!
Vastaa