Ylipaino ja varsinkin lihavuus lisäävät sekä odottajan että sikiön ja syntyvän lapsen riskejä merkittävästi.
Raskaana olevien ylipaino (BMI 25–29.9 kg/m2) ja lihavuus (BMI ≥ 30 kg/m2) ovat yleistyneet nopeasti ja jo lähes viidesosa on lihavia. Raskauteen liittyvät riskit ovat sitä suurempia mitä merkittävämpi on odottajan lihavuus. Ylipaino ja lihavuus suurentavat mm. sikiön epämuodostumien, asfyksian, ennenaikaisen synnytyksen, yliaikaisuuden, äidin raskausdiabeteksen, pre-eklampsian ja tromboembolisten komplikaatioiden riskiä.
Painonhallintaan tähtäävä hoito ja tuki kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin jo ennen raskautta ja viimeistään alkuraskaudessa. Katso puheeksi ottamista ja elintapaneuvontaa koskevia ohjeita: Motivoiva keskustelu elintapamuutoksissa ja hoidossa ja Lihavuuden konservatiivinen hoito. Raskausaikaiseksi painonnousuksi suositellaan ylipainoisille 7–11 kg ja lihaville 5–9 kg.
Glukoosirasitustutkimus tehdään kaikille raskausviikolla 24–28. Jos BMI on ≥ 30 kg/m2 tai on muita riskitekijöitä, tutkimus tehdään jo raskausviikolla 12–16 ja uusitaan raskausviikolla 24–28, jos edellinen oli normaali. Foolihappolisä (vähintään 0.4 mg/vrk) pyritään aloittamaan jo ennen raskautta ja viimeistään raskauden toteamisen jälkeen, ja sitä jatketaan 12. raskausviikkoon saakka. ASA-profylaksi (100 mg/vrk) pre-eklampsian ehkäisemiseksi aloitetaan, mikäli lihavuuden lisäksi todetaan muita pre-eklampsian riskitekijöitä.
Syvän laskimotukoksen riski on synnytyksen jälkeen suurentunut erityisen paljon ylipainoisilla ja lihavilla.
Imetykseen kannustetaan ja tarjotaan tarvittaessa tehostettua imetysohjausta ja -tukea. Maidonnousu voi lihavilla olla tavanomaista hitaampaa ja imetys mekaanisista syistä haastavampaa. Imetys edistää painonhallintaa ja vähentää myös lapsen myöhemmän lihavuuden riskiä.
Ylipaino on raskausdiabeteksen tavallisin riskitekijä. Raskausdiabeteksen hoidossa keskeistä on ravitsemushoito ja verenglukoosin omaseuranta. Tarvittaessa aloitetaan insuliini, metformiini tai näiden yhdistelmä.
Tavoitteena on pitää odottava normoglykeemisenä ja sen myötä estää sikiön makrosomia sekä äidin liiallinen raskauden aikainen painonnousu. Tällöin raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden sekä lapsen neonataalikomplikaatioiden (makrosomia, hartiadystokia, asfyksia, hypoglykemia, RDS, hyperbilirubinemia ja tehohoidon tarve) ja myöhäiskomplikaatioiden riski pienenee.
Äidin riski saada diabetes myöhemmin on jopa 10-kertainen verrattuna naisiin ilman raskausdiabetesta.
Raskausdiabeteksen uusiutumista ja naisen riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen voi pienentää jopa puoleen laihduttamalla normaalipainoon sekä liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Synnytyksen jälkeen kontrolloidaan glukoosirasituskoe (lääkehoitoisille 6–12 viikon kuluttua ja ruokavaliohoitoisille noin vuoden kuluttua). Jatkossakin glukoosirasitusta tai HbA1c:ta, painoa, verenpainetta ja lipidejä seurataan.
Lue Lääkärin käsikirjan uusi artikkeli Ylipainoisen naisen raskaus ja päivitetty artikkeli Raskausdiabetes.
Terveysportti-palvelu on maksullinen. Kysy lisätietoja organisaatiokäyttöön terveysportti(at)duodecim.fi.