Me lahjoitamme joululahjaksi apua: se auttaa myös antajaa

Tänä vuonna joulunajan kiireissä on uudenlainen sävy. Luonnonvarojen kuluttaminen, yli omien varojen eläminen ja omaan nautintoon keskittyminen tuntuvat makaabereilta joulunviettotavoilta, kun maapallo kuumenee, Euroopassakin soditaan ja kaikki kallistuu niin, että avustustahot Suomessa kertovat muun muassa lapsiperheköyhyyden kasvusta. Maailmaa ravistelevien katastrofien keskellä luontevalta ei tunnu yltäkylläisyyden korostaminen.

Katse kääntyykin joulun todellisiin ihmeisiin: antamiseen ja auttamiseen. Myös tieteen näkökulmasta tämä katsanto on saa tukea – antamisen ja auttamisen on toistuvasti todettu parantavan auttajan onnellisuutta enemmän kuin mikään maallinen mammona. Näin voi ajatella, että altruismi on itsehoitoa parhaasta päästä. Sen hyvät vaikutukset ulottuvat spa-käyntiä tai uutta kenkäparia huomattavasti pidemmälle.

Millä tavoilla auttamista voi omassa, usein vaatimusten täyttämässä arjessa tehdä? Mahdollisuuksia on monia, ja niitä löytää katsomalla joko lähelle – tai oikein kauas.

Sisareni, kahden kouluikäisen lapsen äiti, tekee tutkimustyötä kotoa käsin. Hänen naapurissaan asuu perhe, jossa on vauvan lisäksi leikki-ikäinen. Jokaisena arkiaamuna sisareni luokse konttaa naapurin unenlämmin vauva potkupuvussaan. Näin isosisarus saa vanhempiensa jakamattoman huomion matkalla päiväkotiin, ja aamulähdöt helpottuvat, kun vauvaa ei tarvitse pukea reissuun mukaan. Pidän tätä esimerkkinä arjen anteliaisuudesta parhaasta päästä (ja kotikasvatuksen paremmasta perillemenosta kuin omalla kohdallani). Sisarellani on kyky nähdä konkreettinen avun tarve omassa lähipiirissään ja tarjota apuaan kauniisti, suoraan, jatkuvasti. Ja ilolla.

Toisenlaisen esimerkin antaa kollega Kariantti Kallio, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, joka työskentelee HUS:n Uudessa lastensairaalassa.

”Seison Dnipron juna-asemalla valmiina matkaamaan kotiin. Avustustyöntekijät kantavat sairaalajunaamme potilaita ja lastaavat tarvikkeita. Olen juuri omin silmin nähnyt, ettei sota Ukrainassa kunnioita ihmisyyttä eikä elämää. Se tuhoaa terveyden, lamauttaa mielen ja aiheuttaa kuolemaa. Laiturilla näen noin 20-vuotiaan naisen. Hän on menettänyt molemmat jalkansa. Nainen hymyilee valloittavasti – hymy säteilee hänen silmiinsä asti. Ihailen hänen rauhallisuuttaan – ehkä hän on iloinen siitä, että pääsemme turvaan. Tai kenties hän on vain kiitollinen siitä, että hän saa ylipäätään elää. Sodan kauheuksien keskellä nopeasti saatu sairaanhoito voi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. Kiitos, että autat meitä hoitamaan sodissa haavoittuneita ja tarjoamaan sairaanhoitoa siellä, missä hätä on suurin, nyt ja tulevaisuudessa.”

Kariantti toimii Lääkärit ilman rajoja -järjestössä, joka on maailman suurin, itsenäinen sairaanhoitoon keskittyvä avustusjärjestö. He ovat jo 50 vuoden ajan hoitaneet potilaita sotien, luonnonkatastrofien ja kriisien keskellä.

Tänä jouluna kiitämme kollegoita

Tänä jouluna päätimme Duodecimissä kääntää katseet hädän ja kriisien keskelle. Kanavoimme tavallisesti joulumuistamisiin käytettävät rahat kollegoiden auttamistyöhön näissä tilanteissa. Lahjoitimme henkilökuntamme aloitteesta Lääkärit ilman rajoja -järjestölle 20 000 euroa.

Perinteisten glögien sijaan haluamme näin välittää lämpimät kiitokset kuluneen vuoden työstä kaikille aktiivisille jäsenillemme. He auttavat meitä: käyttävät omaa aikaansa ja osaamistaan jatkuvasti koko jäsenistön ja yhteiskunnan hyväksi. He toimivat meillä luottamustehtävissä ja esimerkiksi Käypä hoito -suositusten tekijöinä, Duodecim-lehteen kirjoittajina ja arvioijina ja niin edelleen.

Valitse itsellesi omaan joulunviettoosi sopiva tapa jakaa hyvää ja auttaa, olipa se läheltä tai kaukaa, ja kokeile, miten hyvää se tekee. Voit kokeilla anteliaisuutta myös työpaikalla tarjoamalla apuasi myös silloin kun sitä ei pyydetä – kylvät kaunista kulttuuria! Toisten avuntarpeen ja hädän näkeminen, tunnistaminen ja halu auttaa määrittelevät mielestäni ihmisyyttä ja sivistystä paremmin kuin mikään muu.

Auttamisen lisäksi voit harjoitella kiitollisuutta; sen näkemistä, mikä juuri tänään ja tässä elämässä on hyvin. Huomaa myös, että avun vastaanottaminen kultivoi kiitollisuutta. Kun otat apua vastaan, voit antaa lähimmäiselle mahdollisuuden kokea itsensä nähdyksi ja tärkeäksi. Näillä eväillä syntyy hyvä joulu, myös huolten keskelle.

PS. Joulunpyhiin ajateltavaa tarjoaa myös 14.12. ilmestyvä Duodecim-lehti, joka joulunumerossaan liikkuu poikkeuksellisissa merkeissä vietettävän pyhän tunnelmissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *