Asiantuntijatyössä vaanii liiallinen kuormitus. Tunne työn hallinnasta ja keveydestä elämässä säilyvät ja työssä uupuminen taklataan, kun organisaation rakenteet, johtaminen ja toimintatavat ovat kunnossa.
Uuden työn alkajaisiksi ja loman päätteeksi on hyvä hetki miettiä, mitä pitäisi tehdä toisin, että tunne työn hallinnasta ja keveydestä elämässä säilyisivät. Miten voisi pitää kiinni tilasta, jossa uusia ajatuksia pulppuaa ja palautuminen on itsestään selvää? Kun illalla tarkastelee kulunutta päivää, voisi todeta eläneensä arvojensa mukaan ja nukkua päälle hyvät, riittävät yöunet, herätäkseen aamulla täynnä energiaa ja intoa ottaa uusi päivä vastaan.
No mitä ne uudet ajatukset olivat, joita loman aikana päässäni virisi? Mietin tätä: olemme jo pitkään tienneet, että työtapaturmien ennaltaehkäisy on kustannustehokasta ja inhimillisen kärsimyksen näkökulmasta järkevää. Meillä tietotyötä tekevillä varsinaiset työtapaturmat ovat harvinaisia – edes se tietokoneen johtoon kompastuminen harvoin johtaa lyhyeenkään työkyvyttömyyteen. Mutta aivan työtapaturmiin verrattava riski vaanii asiantuntijatyössä: liiallisen kuormittumisen aiheuttama työkyvyn alenema. Riski kyllä tunnistetaan ja työssä jaksamisesta kirjoitetaan paljon, mutta usein ratkaisuja etsitään yksittäisen työntekijän näkökulmasta. Huono kognitiivinen ergonomia, epäselvät vastuut, liiallinen työmäärä, iltoihin ja viikonloppuihin jatkuvasti läikkyvä työ.
Monilla, erityisesti turvallisuuskriittisillä aloilla ja työpaikoilla, on otettu tavoitteeksi nolla työtapaturmaa, ja yhtenä mittarina käytetään sitä, kuinka monta päivää edellisestä työtapaturmasta on. Kesäreissulla Porvoossa huomasin jalostamon portin pielessä tällaisen laskurin, jonka kunnioitettava lukema näkyy myös suurelle yleisölle. Näillä aloilla on päästy pitkälle työn ja johtamisen käytänteissä. Pidetään jo itsestään selvänä, että työtapaturmien estäminen kiinnostaa työnantajia ja eläkevakuuttajaa – ja hyödyttää koko yhteiskuntaa.
En ole kuitenkaan törmännyt toimialaan tai organisaatioon, joka ulko-ovella näyttäisi laskuria siitä, kuinka monta päivää on siitä, kun meillä viimeksi kärsittiin liiallisesta työkuormituksesta.
Duodecim voi toimia suunnannäyttäjänä
Työterveyspsykologi Tanja Lapin mainio kirja Eroon työuupumuksesta haastaa työyhteisöt ennaltaehkäisytalkoisiin. Vähän kuin elämäntapa-asioissa, yksilön mahdollisuudet vaikuttaa ovat lopulta vähäiset, jos ympäristö ei tue tavoitteita. Meidän ei siis tule ajatella, että kuormittuminen ja uupuminen ovat työntekijästä johtuvia asioita, jotka voidaan ratkaista yksilön paremmalla kalenterinhallinnalla, mindfulness-harjoituksilla ja muilla työelämän naistenlehtinikseillä. Juurisyyt ovat muualla, organisaation rakenteissa, johtamisessa ja toimintatavoissa, ja korjaaminen, jos sellaiseen on aihetta, tulee aloittaa sieltä.
Meillä Duodecimissa on kaikki mahdollisuudet toimia edelläkävijänä myös tässä asiassa. Olemme olemassa siksi, että lääkäreillä olisi paremmat edellytykset onnistua työssään ja voida hyvin työelämässään. Siksi ajattelen, että emme halua olla se kuuluisa suutari, jonka lapset kulkevat kengittä, vaan se asiantuntijaorganisaatio, johon viitataan suunnannäyttäjänä, kun mietitään työpaikkaa, jossa on oivallettu asiantuntijatyön ydin ja annetaan työntekijöille autonomia, mahdollisuus hyödyntää omia kykyjään ja tukeva, yhteen hiileen puhaltava työyhteisö. Meistä jokainen kokee jo työnsä merkitykselliseksi, ja pandemian aikaansaama yhteisöllisyyden notkahdus on noteerattu ja ratkaisuja kokeillaan.
Tänä syksynä työn alla on Duodecimin tuleva strategia. Sen laatimiseen osallistuvat meidän työntekijöiden lisäksi luottamushenkilöt ja jäsenistö. Toiveeni on, että strategiasta tulee organisaation näköinen; inhimillinen ja oikeisiin asioihin keskittyvä. Olemme olemassa jäseniämme varten, eikä meillä ole heille muuta annettavaa kuin oman asiantuntemuksemme tuotokset. Meidän tulee pitää huolta siitä, että meillä työolosuhteet ovat kunnossa, onnistumme löytämään työn imun ja sen rinnalle tasapainon työn ja muun elämän välillä. Näin luomme jotakin, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen ja toivottavasti näyttää esimerkkiä muillekin.