Sydänpysähdys tulee tunnistaa välittömästi, aloittaa peruselvytys ja defibrilloida iskettävä rytmi kolmen minuutin sisällä sydänpysähdyksestä.
Paineluelvytyksen laatu on tärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä. Painelun tulee olla keskeytymätöntä ja riittävän voimakasta. Elvytystä tulee harjoitella hoitoyksiköissä säännöllisesti, jotta kaikki hoitoon osallistuvat osaavat toimia nopeasti ja varmasti.
Puhallus-paineluelvytys aloitetaan välittömästi elottomuuden toteamisen jälkeen, ellei potilaalla ole ennakoivaa hoitosuunnitelmaa ja luonnollisen kuoleman sallivaa päätöstä (DNR, DNAR, AND).
Lapsipotilaan sydänpysähdys johtuu tavallisimmin hapenpuutteesta, jonka hoito naamari-paljeventilaatiolla on keskeistä.
Perusterveydenhuollon hoiva- ja hoitoyksiköissä tulee olla suunnitelma pitkäaikaisesti ja kroonisesti sairaiden potilaiden voinnin äkillisen huonontumisen ja mahdollisen sydänpysähdyksen varalle. Jos elämänlaadultaan ja toimintakyvyltään hyvään elämään pääseminen on epätodennäköistä, sydänpysähdyksen hoito aiheuttaa potilaalle haittaa. Hoitosuunnitelmien ja luonnollisen kuoleman sallivien päätösten laatiminen yhdessä potilaan kanssa on tärkeä osa elämän loppuvaiheen päätöksenteon prosessia. Luonnollisen kuoleman varalle tulee olla sovittuna ja kirjattuna menettelytavat siten, että vältetään hätäilmoituksen tekeminen ja elvytyksen aloittaminen.
Lue lisää päivitetystä Lääkärin käsikirjan artikkelista Sydänpysähdyksen hoito perusterveydenhuollossa Terveysportissa.
Terveysportti-palvelu on maksullinen. Kysy lisätietoja organisaatiokäyttöön terveysportti(at)duodecim.fi.