Sepelvaltimokohtauksen hoidossa keskitytään oireiden ja sydänlihaksen ahdingon helpottamiseen sekä estämään kohtauksen uusiutuminen, sydäninfarkti ja potilaan menehtyminen. Suosituksessa korostetaan ensihoidon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisen alueellisen hoitoketjun merkitystä. Jatkohoidossa keskitytään elintapoihin ja lääkitykseen.
Sepelvaltimon äkillisestä tukkeutumisesta johtuvia oireita nimitetään sepelvaltimotautikohtaukseksi. Vuosittain Suomessa hoidetaan noin 22 000 sepelvaltimotautikohtausta. Iskeeminen eli sydänlihaksen hapenpuutteesta johtuva sydänoire on syynä lähes 17 % kaikista suomalaisten kuolemista vuosittain. 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä se on toiseksi yleisin kuolinsyy syöpäsairauksien jälkeen. Kaksi kolmesta sepelvaltimotautikohtaukseen kuolleista menehtyy jo kotonaan, matkalla sairaalaan tai ensiavussa ennen hoidon aloitusta.
Hoitoketjun oltava kunnossa kaikkialla Suomessa
– Sepelvaltimokohtauksen hoidon tärkeimmät tavoitteet ovat oireiden ja sydänlihasiskemian helpottaminen sekä uusiutuvan kohtauksen, sydäninfarktin ja kuoleman estäminen. Jotta tavoitteisiin päästään koko Suomessa, on kaikkialla oltava selkeät alueelliset ensihoidon, perusterveydenhuollon, päivystyksen ja kardiologian vastuuhenkilöiden kesken sovitut hoito-ohjeet, kertoo suositustyöryhmän jäsen LT, kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri Essi Ryödi.
Ensihoidossa potilaalle tehdään yksilöllinen vaaran arvio ja hoitolinja valitaan sen mukaan. Sairaalassa varmistetaan diagnoosi ja kohtauksen vaikeusaste sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella sekä arvioidaan tarvetta verenkierron palauttamiseen pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella.
Elintavat jatkohoidon kulmakivi
– Jo sairaalajakson aikana puututaan sepelvaltimotaudin riskitekijöihin eli korkeisiin kolesteroliarvoihin, kohonneeseen verenpaineeseen, diabetekseen, ylipainoon ja tupakointiin ja annetaan niihin liittyvää elintapaohjeistusta. Tupakoinnin lopettamisella potilas voi eniten vaikuttaa omaan sydän- ja verisuonisairauksien ennusteeseensa.
Pitkäaikaishoito vastaa kroonisen sepelvaltimotaudin seurantaa ja hoitoa. Toipumisen edistämiseksi sepelvaltimokohtauksen saaneelle laaditaan moniammatillisesti yksilöllinen kuntoutussuunnitelma. Alkuvaiheessa on tärkeää varmistaa potilaan ymmärrys taudin hoidosta ja sen ennusteesta sekä kartoittaa kykyä ja halua pysyvään elintapojen muutokseen ja lääkehoitoon sitoutumiseen.
Seurantakäynneillä tulee kiinnittää huomiota potilaan vointiin, tehostaa lääkityksiä tavoitearvojen saavuttamiseksi, kannustaa tupakoinnin lopettamiseen, havaita mahdollinen depressio ja arvioida suoritus-, työ- ja ajokykyä. Sepelvaltimotautipotilaiden liikuntapainotteinen kuntoutus pienentää kokonais- ja sydänkuolleisuutta ja vaikuttaa edullisesti sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöihin.
Epäiletkö sepelvaltimotautikohtausta? Soita hätänumeroon 112!
Sepelvaltimotautikohtauksen yleisimpiä oireita ovat puristava rintalastan takainen, painava ja ahdistava rintakipu tai -tuntemus. Muita oireita voivat olla hengenahdistus, hikoilu, pyörrytyksen tai heikotuksen tunne ja närästys. Sepelvaltimotautikohtausta epäiltäessä tulee soittaa heti hätänumeroon 112.
Jos potilaalla on jo diagnosoitu sepelvaltimotauti, hätänumeroon tulee soittaa myös silloin, jos lepo ja itse otettu ”nitro” eivät auta muutamassa minuutissa tai jos kipuun liittyy tajunnan menetys, pahoinvointia, oksentelua, kylmähikisyyttä tai selvä yleisvoinnin huononeminen.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä on laatinut Sepelvaltimotautikohtauksen Käypä hoito -suosituksen. Se sisältää seuraavat aiemmin laaditut Käypä hoito -suositukset: Sydäninfarktin diagnostiikka, Sepelvaltimotautikohtaus: angina pectoris ja sydäninfarkti ilman St-nousuja. ST-nousuinfarkti.