Jaana Suvisaari jättää Duodecim-lehden päätoimittajan tehtävät hyvillä mielin. Kolme vuotta päätoimittajana ovat olleet opettavaisia. Erityisesti hän jää kaipaamaan lehden työyhteisöä. Vuoden 2027 alussa päätoimittajana aloittaa kardiologian erikoislääkäri Jussi Naukkarinen.
Millaisin odotuksin aloitit Duodecim-lehden päätoimittajana, ja millaisin ajatuksin jätät tehtävän?
Odotin tehtävältä paluuta laaja-alaisesti lääketieteen pariin ja aiemmasta poikkeavaa työn sisältöä. Toivoin myös pääseväni työskentelemään sellaisen asian parissa, jonka merkitystä ei tarvitsisi jatkuvasti perustella. Mielenterveyskysymykset, psykiatria, psykiatrinen tutkimus ja mielenterveyspalvelut ovat nimittäin usein altavastaajan asemassa niin terveydenhuollossa kuin sitä koskevassa tutkimuksessakin.
Lähden hyvillä mielin. Kuluneet kolme vuotta ovat olleet opettavaisia, ja on ollut ilo työskennellä yhdessä lehden teknisen toimituksen kanssa. Työyhteisöä ja työkavereita jään kaipaamaan.
Mitä sellaista Duodecim-lehden tekemiseen kuuluu, mitä lukijat eivät välttämättä tule ajatelleeksi?
Vaikka olin työskennellyt lääketieteellisessä toimituksessa yhdeksän vuotta, en ollut ennen päätoimittajaksi ryhtymistäni ymmärtänyt, miten paljon työtä artikkelikäsikirjoituksen hyväksymisen jälkeen vielä tehdään. Uskon, etteivät lukijatkaan tiedä, kuinka suuri osuus lehden tekemisessä on teknisellä toimituksella.
Jos saisit valita yhden Duodecim-lehdessä julkaistun artikkelin, joka jokaisen lääkärin kannattaisi lukea, minkä valitsisit?
Kaikki lääkärit eivät kohtaa potilaita, mutta lähes kaikki kuuluvat johonkin työyhteisöön. Siksi suosittelen Tanja Erikssonin, Sara Ingalsuon ja Ewa Hovin katsausartikkelia Psykologinen turvallisuus – terveydenhuollon ja lääketieteen koulutuksen voimavara 2024;140(23):2007–13. Psykologinen turvallisuus on tärkeää kaikissa työyhteisöissä, eri ammattiryhmien välillä sekä ammattilaisten ja potilaiden välisissä kohtaamisissa.
Mikä on ollut päätoimittajakautesi mieleenpainuvin hetki?
Mieleenpainuvin hetki oli lehden tulevaisuusseminaari syksyllä 2025. Se tarjosi mahdollisuuden keskustella avoimesti ja laajasti lehteen kohdistuvista, osin ristiriitaisistakin toiveista sekä lehden tulevaisuuteen vaikuttavista kehityskuluista. Seminaariin mahtui myös monta ilahduttavaa ja mieleen jäänyttä kohtaamista.
Millaisena näet Duodecim-lehden tulevaisuuden? Mitä toivot lehden säilyttävän ja missä sen pitäisi uudistua?
Meille kirjoitetaan mielellään, ja saamme käsikirjoituksiin myös asiantuntijalausuntoja suhteellisen helposti. Lehti siis koetaan merkitykselliseksi. Tämän aseman säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää, eikä siihen tällä hetkellä näytä liittyvän erityisiä uhkakuvia. Toivon lehden säilyvän tieteellisesti korkeatasoisena ja monipuolisena.
Ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat monet muut asiat jopa enemmän kuin terveydenhuollon toiminta. Taustalla on yhteiskunnallisia tekijöitä, ei vain yksilöiden valintoja. Toisaalta kuilu sen välillä, mikä olisi lääketieteellisesti mahdollista ja mihin sosiaali- ja terveydenhuollossa on varaa, kasvaa. Myös kilpailu resursseista erikoisalojen välillä voi lisääntyä, eivätkä näihin liittyvät valinnat useinkaan ole avoimesti nähtävillä.
Miten perusterveydenhuolto voi selvitä laajenevista tehtävistään? Millaiset arvot ohjaavat toimintaamme, ja miten ne kenties ovat muuttuneet esimerkiksi viimeisten 15 vuoden aikana? Nämä teemat voisivat olla nykyistä enemmän esillä lehdessä, mutta jätän asian seuraajani ja lääketieteellisen toimituksen harkintaan.