Helena Schmidt on työskennellyt lääketieteellisenä kuvittajana 45 vuotta. Hän on piirtänyt lähes kaikki Aikakauskirjan piirroskuvat vuodesta 1982 alkaen. Lisäksi hän on piirtänyt kuvia Duodecim-seuran, sen jäsenten ja Kustannus Oy Duodecimin erilaisiin julkaisuihin, väitöskirjoihin ja suomalaiskirjoittajien kansainvälisiin lehtiin tarjoamiin artikkeleihin. Schmidt jäi eläkkeelle toukokuun 2026 lopussa.
Miten päädyit lääketieteelliseksi kuvittajaksi?
Menin vuonna 1980 Salmisaaren tehtaan kirjastoon kesäapulaiseksi, ja siellä minua pyydettiin tekemään muutamia piirtoheitinkalvoja kirjastonhoitajan käyttöön. Alkon laboratorion toimistossa kuvia tutkijoille tehnyt piirtäjä oli jäämässä syksyllä äitiyslomalle. Tein muutamia kuvia kokeeksi ja pääsin piirtäjän sijaiseksi loman ajaksi. Sijaisuuden aikana suoritin teknisen piirtäjän tutkinnon työn ohella.
Alkon tutkimuslaboratoriossa ja Aikakauskirjan toimitussihteerinä työskennellyt Reino Ylikahri rekrytoi minut vuoden 1982 alussa Duodecimiin, aluksi piirtämään Aikakauskirjan kuvia ja vähitellen tekemään piirtoheitinkalvoja ja kuvia Duodecim-seuran eri yksiköille, Kustannus Oy:lle ja seuran jäsenille.
Miten lääketieteellisen kuvittajan työ on muuttunut 45 vuoden aikana?
Kuvat piirrettiin 1980-luvun alussa käsin, mustekynällä, valopöydän päällä muovikalvolle. Tekstejä varten oli tekstityskone, teksti kirjoitettiin teippinauhalle. Nauhan tekstit leikattiin ja liimattiin kuviin. Kuvat olivat aluksi mustavalkoisia. Kun värikuvia alettiin painamaan, jokainen väri piirrettiin omalle kalvolleen ja kuhunkin kalvoon merkittiin kohdistusmerkit, joiden avulla kuvien eri värit yhdistettiin kirjapainossa. Seuraavana tulivat käyttöön piirto-ohjelmat ja mustavalkonäytöt. Myöhemmin tulivat värinäytöt, mustesuihkuprintterit ja sitten laserprintterit. Kävin vuosien varrella useita piirto- ja kuvankäsittelyohjelmiin liittyviä kursseja.
Lisäksi suoritin painopinnanvalmistajan tutkinnon siinä vaiheessa, kun kirjapainon työtavat muuttuivat ja kuvien piti olla valmiita suoraan painettaviksi. Oli helpompi tietää, mitkä olivat kuvien tarpeelliset määritykset painoprosessia varten. Ja joitakin ideoita ehdin tekoälyn avullakin hakea kuvien pohjaksi.
Millaisten kuvien tekeminen on ollut vaativinta?
Ehkä kaikkein vaikeimpia ovat erilaiset leikkauksiin ja kirurgiaan liittyvät kuvat. Mallivalokuvista on välillä ollut vaikeaa nähdä ja ymmärtää halutut elimet, verisuonten ja hermojen kulku ynnä muu. Esimerkiksi käsikirurgian kirjaan tehtiin paljon piirroskuvia, ja lääkäritkin miettivät, menevätkö hermot ylä- vai alapuolella ja miten ne pitää piirtää. Siinä joutui maalaisjärkeäkin käyttämään, että voivatko ne mennä noin.
Urani aikana ei kuitenkaan ole ollut yhtään kuvaa, jossa olisin lopulta joutunut nostamaan kädet pystyyn, etten pysty tätä tekemään.
Mikä työssäsi on ollut parasta?
Yhtaikaa vaativia ja samalla hauskimpia ovat olleet muutamat joulunumeron kuvat. Niitä on työstetty artikkelin sisällön ja kirjoittajan toiveiden mukaan, lähinnä mielikuvitusta käyttäen. Usein on vaikeaa nähdä kuvaraakileesta, mitä lopulta halutaan esittää. Yksityiskohtia voidaan karsia tai lisätä tarpeen mukaan. Tykkäsin juuri siitä, ettei oikeastaan ole kahta samanlaista kuvaa.
Aihealueet vaihtuivat koko ajan laidasta laitaan, sain haastaa itseäni. Täytyi lukea ja perehtyä, ennen kuin pystyin toteuttamaan halutun toiveen. Ehdin oppia paljon uutta, eikä työ ollut rutiinimaista.
Teksti: Lauri Saarela