Tekoälyn hurjan kehitysnopeuden lisäksi pohdituttaa kehityksen kuluttama resurssi, niin osaamisen, ajan kuin luonnonvarojen. Onko meillä varaa?
Duodecimin vuosipäivä marraskuun mordor-aikaan on siitäkin ihana, että silloin aina tapaa paljon kollegoita vuoden ja vuosien varrelta. Tällä kertaa moni keskustelu sivusi dataa, tietoa, tekoälyä, isoja kielimalleja ja sitä, mihin sen kaiken kanssa ollaankaan menossa.
Paljon on kaikenlaista hienoa, ihmeellistä ja hyvää odotettavissa – mutta aika paljon on mietittävää, pohdittavaa ja on myös päätettävä suunnasta. Tai tulevaisuuksista, mihin kaikkeen olemme halukkaita. Ja jos tämän päivän arvoja ajattelee: mihin kaikkeen meillä oikein on varaa?
Aikanaan eräs teksti pohti potilastietojärjestelmiä, muutosta kohti pelkkää sähköistä maailmaa. Siinä toivottiin, että voisi tietää, ollaanko taipaleella alussa, keskellä vai häämöttääkö jo loppu. Se taisi kyllä olla vanhanaikainen kolumni eikä uudemmansorttinen blogi, jota muistelen. Nykyisin kukaan ei kai oletakaan, että potilastietojärjestelmä olisi ikinä valmis, vaan ollaan ikuisessa muutoksen tilassa.
Viisauteen asti meillä on vielä melkoinen matka
Vuosipäivässämme kuultiin huolella valmisteltuja esityksiä. Yksi käsitteli geenejä, miten pitkällä ollaankaan geenien ymmärtämisessä ja paljonko suomalainen tutkimus on vienyt juuri tuota tieteenalaa eteenpäin. Kun tehdään modernisti koko genomin laajuisia analyysejä (GWAS), tarvitaan analyysiapuna niin bioinformaatikkoja kuin tekoälyäkin. Numerot ovat isoja, ja kaikkineen se kuulostaa ”väestöltä”, geeniväestöltä, joka meistä jokaisen elämää osaltaan säätelee. Niin ympäristöhän vaikuttaa meihin, kyse on vuorovaikutuksesta.
Toinen tieteeseen liittyvä keskustelu käsitteli erään hyvinvointialueen tietoallashanketta, jossa mahdollistuu isojen numeroiden ja lukuisten analyysien tekeminen. Oikeastaan se on data-allas, ja mielenkiinnolla odotan, pääsevätkö tämänkaltaiset hankkeet etenemään datasta, yksittäisistä legopalikoista, kohti informaatiota, isompia kokonaisuuksia, tai jopa tietoa, rakennuksia. Viisauteen asti meillä on vielä melkoinen matka.
Samaan aikaan toisaalla tekoälysovellukset muuttuvat ja muokkautuvat hurjaa vauhtia. Yhden keskustelukumppanin mielestä tekoäly nimeltään Openevidence on jo nyt lääkärille hyvin pärjäävä työkalu. Lääkärin apulainen vähintäänkin – ja jo pian lääkärin korvaava tekijä ainakin diagnostiikassa ja hoitojen aloituksessa. Sekään ei kerro kunnolla, minkä päättelyketjun seurauksena päätyy siihen, mihin päätyy, mutta se osaa jo melko asianmukaisesti käyttää viitteitä. Ja eri kieliä. Bill Gates on jo joitakin kertoja julkaissut teksteissään listoja niistä ammateista, joissa tekoäly toimii jatkossa ihmisen korvaajana.
Aika paljon mietityttää – myös kehityksen kuluttamat resurssit
Tekoälyn hurjan kehitysnopeuden lisäksi pohdituttaa tuon kehityksen kuluttama resurssi, niin osaamisen, ajan kuin luonnonvarojen. Onko meillä varaa? Mihin suuntaan olemme oikeastaan menossa – ja mihin haluamme olla menossa? Edellä viittaamani kolumnin kysymys on nytkin ajankohtainen, ollaanko tekoälykehityksen osalta kehityksen alkutaipaleella, keskivaiheilla vai jo loppuvaiheilla? Olisipa kiva tietää!
Duodecim-lehdessä oli äskettäin tähän sopiva kuva, jossa tiedemies innostuneena ja innostuneen joukkonsa edessä tutkailee, mitä kaksi tietokonetta tekeekään. Tekoäly keskustelee toisen tekoälyn kanssa? Mukaan piirtyneet ihmiset ovat koristeita? Tarvitaanko ihmisiä muuhun kuin taustalle ja koristeena, ihastelemaan tekoälyjen tekemisiä ja tuloksia?
Mitä on siis olla lääkäri? Minkälaisia lääkäri-ihmisiä jatkossa tarvitaan? Paljonko lääkäri-ihmisiä tarvitaan, mitä heidän pitää osata? Tämän meidän maamme kannalta on kysyttävä myös, miten suuri osa vaikkapa vuoden 2023 ikäluokasta (syntyneitä 43 000) voidaan kouluttaa lääkäriksi? Kannattaa kouluttaa?
Tämä kysymys on edessä jo pian, sillä päätöksenteon hitaus ja vaikeudet huomioiden vuosi 2043 on ihan kohta. Silloin tuo pieni ikäluokka on 20 vuoden ikäinen ja aloittamassa opiskelua ja työelämäänsä. Tähän yhtälöön on välttämättä otettava pohdinta lääkäriydestä ja lääkärikoulun aloittavien määrästä.
Muista terveydenhuollon ammateista lääkäri eroaa selvimmin kahdessa asiassa. Ensinnä, lääkäri ei ole hoiva-ammatti. Hoivaajat ovat ennen muuta lasten ja vanhusten hoivaajia, hoitotyön ja vanhustyön osaajia. Toiseksi, tekoäly näyttää tulevan voimalla lääkärin osaamisalueista taudinmääritykseen, siis diagnostiikkaan ja hoidon aloitukseen. Mitkä osaamisalueet ja erikoisalat ovat jatkossa niitä, joita tekoälyt eivät dominoi?
Huolista huolimatta haluan uskoa tulevaisuuteen
Ollaan vuoden lopussa, joulunaika on alkamassa ja pian sen jälkeen uusi vuosi. Kaikista epäilyksistä, pohdinnoista ja – suoraan sanottuna – huolista huolimatta haluan uskoa tulevaisuuteen. Välillä tulevaisuususko on kovilla ja monentyyppiset uhkakuvat tuntuvat kaatuvan päälle.
Isäni perusteesi oli, että ihmisen pääasiallinen ominaisuus on tyhmyys. Sitten koitan muistaa ihmiskunnan tähänastista kehityskulkua, käyn lukemassa etenemisestämme Roslingien Gapminder-sivustolla, jonne on koottu tietoa maailman väestön määristä, taloudesta, terveydestä. Kaikkiaan siitä, miten pitkän aikavälin tarkastelussa menemme kohti parempaa. Kehitys ei ole johdonmukaisen lineaarista, vaan välillä tulee takapakkia. Saan noiden lukujen ja kuvioiden katsomisesta aina uskoa ihmiskunnan tulevaisuuteen. Myös tekoälykehitykseen, vaikka en tiedäkään, kuinka pitkällä olemme sillä tiellä.
Rauhallista joulun aikaa ja entistä parempaa uutta vuotta!
Duodecim täytti tänä vuonna 144 vuotta. Sairaan hyvä digiarki -blogisarjassa omien alojensa huippuammattilaiset pohtivat digitalisoituvan terveydenhuollon mahdollisuuksia ja sudenkuoppia.
Lue muut sarjassa ilmestyneet kirjoitukset:
Tekoäly ei korjaa näkymätöntä – potilastiedot kuntoon ensiksi – Olli Nieminen, yleislääketieteen erikoislääkäri, työskentelee Duodecimissä asiantuntijalääkärinä terveydenhuollon tietoteknisten ratkaisujen parissa
Lääkärinkin työkalut vaihtuvat – koulutus on avain digitaitojen kehittämiseen – Panu Kiviranta, Duodecimin koulutuspäällikkö
Vaikuttavuutta vai vain toiveita? Näin saadaan luotettavaa tietoa terveydenhuollon digipalveluista – Mika Kortelainen, terveystaloustieteen professori, Turun yliopisto ja terveystaloustieteen tutkimusprofessori, THL
Valmistuuko nuori lääkäri suoraan lääketieteen digimaailmaan? – Lääketieteen opiskelijat Katri Oinonen ja Annukka Vähä
Digiklinikat ovat vyöryneet hyvinvointialueille – Tapio Haaga, erikoistutkija, THL ja Alex Kivimäki, projektitutkija, Turun yliopiston SoteDataLab-hanke
Vastaa