Aikakauskirja Duodecim on säilyttänyt muotonsa muun maailman mullistuessa ympärillä. Onko meidän syytä olla huolissamme tulevaisuudesta?
Lapsena kuuluin Kultapossukerhoon: minulla oli tili Postipankissa ja kultainen possu säästölippaana. Kun säästölipas täyttyi, se tyhjennettiin pankissa vanhanaikaiseen kolikkolaskuriin. Laskuri koostui päällekkäisistä läviköistä, joiden reikäkoko pieneni silloisten kolikkojen koon mukaan.
Lopputuloksena kolikot tulivat erotelluiksi eri tasoille, ja pankkivirkailija pystyi laskemaan säästetyn summan nopeasti. Summan hän kirjasi käsin talletuskirjaan.
Muistan saaneeni alle kouluikäisenä muutaman harvinaisen yhden markan setelin. Laitoin ne kultapossuuni: turvallisimpaan kuvittelemaani paikkaan. Kuvittelin, että säästämäni rahat olisivat pankissa niille varatussa pussissa, josta nuo setelit voisin halutessani hakea.
Lapsena meille tuli myös Aikakauskirja Duodecim. Kannet ja kirjasintyyppi olivat erilaisia, ja artikkeleiden kuviot olivat mustavalkoisia. Kirjoitustyypeissä ja -ohjeissa on eroa nykyiseen Aikakauskirjaan verrattuna, ulkoasu ja kuvitus ovat nykyään hienommat, mutta kyllä nykyisen lehden tunnistaa samaksi kuin 50 vuoden takaisen edeltäjänsä.
Jotkin asiat siis ovat muuttuneet enemmän ja nopeammin kuin toiset. Onhan lääketieteellisen tiedon saavutettavuus toki mullistunut täysin 50 vuoden takaisesta.
PubMed mahdollistaa kattavan kirjallisuushaun kenelle tahansa. Monet artikkeleista ovat vapaasti luettavissa, ja jos englanti ei suju, voi käyttää käännösohjelmia ja saada ymmärrettävän käännöksen, vaikka yksityiskohdissa voi ongelmia ollakin. Hakukoneet löytävät vielä laajemman saaliin, ja (uhka)rohkea luottaa tekoälyn vastauksiin.
Onko tulevaisuudessa postilaatikoita?
Myös Aikakauskirja on julkaistu verkkolehtenä jo 26 vuoden ajan. Silti ikäryhmästä riippumatta monet haluavat lukea sen nimenomaan paperilehtenä.
Tänä Aikakauskirjan 140-vuotisjuhlavuotena olemme pohtineet lehden tulevaisuutta monissa eri ryhmissä. Lehti palvelee nykyisessä muodossaan, paperi- ja verkkolehtenä, useimpia lukijoitaan hyvin. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeampaa.
Palatakseni Postipankin esimerkkiini: automaattinen kolikonlaskija tuli pieneen Postipankin sivukonttoriinkin 1980-luvulla. Postipankki lakkautettiin vuonna 1998. Käteistä ei nykyään tule käytettyä edes kuukausittain, eikä monessa paikassa sitä edes huolita maksuvälineeksi. Pankissa paikan päällä asioiminen on tehty huomattavan hankalaksi.
Lapsuuden taianomaisesta kolikkojen laskemisen seuraamisesta pankkimaailma on mullistunut täysin.
Muuttuuko ihmisten tapa oppia, välittää ja omaksua tietoa tulevaisuudessa niin paljon, että Aikakauskirjan kaltaisille lääketieteellisille julkaisuille ei ole kysyntää? Tai muuttuvatko lääketieteen käytännöt maailmanlaajuisesti niin yhteneviksi, ettei yksittäisen maan palvelujärjestelmään ja käytäntöihin sovitettua julkaisua tarvita? Riittääkö ihmisille kolme pointtia? Pitääkö asiat esittää muussa muodossa kuin tekstinä, jos lukemista ei enää arvosteta?
Näitä muutoksia minun on vaikea kuvitella. Mutta painatuksen ja postituksen alati kasvavat kulut saattavat tulevaisuudessa johtaa painetun lehden julkaisemisen harventamiseen. Jollain aikavälillä painettujen lehtien julkaiseminen saattaa loppua kokonaan, vaikka ne toistaiseksi ovatkin pitäneet pintansa. Näitä päätöksiä ei onneksi tarvitse vielä tehdä.
Sisällön kehittämisessä arvostamme lukijapalautetta. Tänä vuonna olemmekin saaneet siihen monia ideoita. Voit aina olla meihin yhteydessä – sinua varten lehteä tehdään.
Duodecim-lehti140 vuotta! Kuuntele kuusiosainen podcast-sarja, joka käy läpi lehden vaiheita ja kurottaa tulevaan.
Pyöreitä vuosia on Duodecim-lehdessä juhlistettu myös historiallisten artikkeleiden sarjalla, joka osoittaa, miten huimin harppauksen lääketiede on kehittynyt. Tutustu sarjaan täältä. »
Vastaa