Vanhustenviikon teemana on tänä vuonna Onni kasvaa yhteisössä. Haastava otsikko näinä aikoina, kun kirjat, lehdet, kolumnit ja sosiaalinen media syytävät infoa siitä, kuinka yhteisöt ovat kadonneet ja tilalle on tullut yltiöyksilöllisyys. Yhteisön ja yksilön jännitteinen suhde onkin askarruttanut sosiologeja yli sadan vuoden ajan, ja he ovat myöskin asettaneet nämä kaksi toistensa vastakohdiksi, traditionaalisuuden ja modernisuuden yhteensovittamattomaksi ristiriidaksi.
Tarinoita on riittämiin myös yhteisöistä, jotka ovat ahdistavia, suorastaan tuhoisia, koska ne eivät anna jäsenilleen tilaa toimia omien taipumustensa mukaan. Silti näen edessämme vieläkin suuremman uhan, nimittäin yhteisöjen välisen taistelun toisiaan vastaan. Nämä ovat suuria yhteisöjä, joiden polarisoiva politisoituminen johtaa vain entistä kärjekkäämpään vastakkainasetteluun – vihapuheeseen, jota ei voi hevillä antaa anteeksi.
Onni ei siis kasva yhteisössä ikään kuin luonnostaan, mutta ei yhteisölle pidä myöskään antaa liian suurta taakkaa kannettavaksi. Riittää, että on pieni yhteisö elämän kiintopisteenä. Sitä vaalitaan kokoontumalla yhteen, sillä ilman tällaisia kokoontumisia yhteisö lakkaa olemasta. Ja kun yhteisö siten uhkaa lakata olemasta, alammekin vaatia yhteisöllisyyden lisäämistä. Näin tapahtuu juuri nyt.
En puhu sen puolesta, että meidän pitäisi tehdä yhteisön ylläpitämiseksi ’työtä’. Riittää, että tiedämme yhteisön kokoontuvan yhteen silloin tällöin. Mutta yhteisöllä tulee olla toteeminsa; minulle se on ruokapöytä, joka odottaa aina samassa paikassa ja herättää minussa tietoisuuden siitä, että yhteisöni tulee yhteiselle aterialle, kun on aika juhlia ’meitä’. Aterian jakaminen yhdessä luo karismaattisen tunteen yhteisyydestä. Minussa se herättää onnen tunteita – ohikiitäviä, mutta minulle riittäviä.
Vanhustenviikkoa vietetään 6.–12.10.2025. Viikon tarkoituksena on kiinnittää huomiota vanhenemiseen, vanhuksiin ja heitä koskeviin asioihin sekä vanhusten asemaan yhteiskunnassa. Lisätietoa Vanhustyön keskusliiton sivuilta.