Pahoinvoinnin juuret voivat ulottua lapsuuden perhedynamiikkaan. Psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviidan uutuuskirja Sairas perhe – Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi tarjoaa aikuiselle lapselle keinoja omien tarpeiden tunnistamiseen, rajojen asettamiseen ja terveempien ihmissuhteiden rakentamiseen.
Kustannus Oy Duodecimin julkaisema Sairas perhe – Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi kuvaa, miten vanhemman kypsymättömyys muovaa lapsen minäkuvaa ja tunne-elämää, millaisia jälkiä se jättää aikuiselämään ja miten tilanteesta voi toipua.
Jos lapsuudessamme jäämme vaille vanhemman turvaa ja hyväksyntää, saatamme aikuisena kärsiä riittämättömyyden ja häpeän kokemuksista sekä tunne-elämän vaikeuksista. Seurauksena voi olla jatkuvaa suorittamista, miellyttämistä tai erilaisia riippuvuuksia.
Vanhemman kypsymättömyys ilmenee monin tavoin
Torjuvan ja etäisen vanhemman lapsi jää ilman läheisyyttä ja hyväksyntää. Passiivinen vanhempi puolestaan jättää lapsen selviytymään yksin. Vaativa ja kriittinen vanhempi asettaa lapsen riman niin korkealle, että riittämättömyyden tunne voi jäädä pysyväksi. Epävakaa tai päihteitä käyttävä vanhempi tekee arjesta arvaamatonta, mikä voi johtaa lapsen jatkuvaan valppauteen ja turvattomuuteen.
Yksi ilmenemismuoto on viattomalta vaikuttava kaverivanhemmuus, jossa vanhempi hakeutuu lapsensa parhaaksi ystäväksi. Kun vanhempi ei ota aikuisen roolia, lapsi joutuu kantamaan liikaa vastuuta.
”Kaverivanhemmuus voi joskus satuttaa lasta yhtä paljon kuin päihteiden käyttö tai epävakaus. Voidakseen kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi lapsen tulee saada olla ensin riittävän pitkään lapsi. Kaverivanhemmuudessa lapsi joutuu liian varhain tasaveroiseksi suhteessa vanhempaan”, Myllyviita sanoo.
Lapsen näkökulmasta yhteistä kaikille näille tilanteille on se, että vanhemman tarpeet ovat aina ensisijaisia sen sijaan, että vanhempi olisi olemassa lasta varten.
Lapsuuden rooleista on mahdollista irtautua
Erilaisten roolien omaksuminen toimii lapsen selviytymiskeinona: esimerkiksi syntipukki kantaa syyllisyyden, miellyttäjä oppii lukemaan muiden tarpeita omiensa kustannuksella ja lempilapsi pitää yllä perheen statusta, mutta menettää oman elämänsä.
”Usein aikuiset lapset pohtivat, onko vanhemman kanssa mahdollista käsitellä asioita avoimesti. Aina se ei ole turvallista eikä edes tarpeellista. Siksi kirjassa keskityn siihen, miten voi työstää omaa minuuttaan ja löytää toivoa, vaikka vanhemman kanssa ei syntyisi aitoa kohtaamista”, Myllyviita sanoo.
Kirja sisältää harjoituksia, joiden avulla voi tunnistaa rajojaan, harjoitella turvallista vuorovaikutusta ja kohdata myös surua. Tehtävät tukevat sekä vanhemman kohtaamista että itsensä hyväksymistä.
Teos soveltuu erityisesti aikuisille lapsille, jotka kamppailevat lapsuudenkokemustensa kanssa, mutta se tarjoaa oivalluksia myös vanhemmille ja terapeuttista työtä tekeville ammattilaisille. Tutustu kirjaan verkkokaupassamme.
Tietoa kirjailijasta
- Katja Myllyviita on psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti ja kognitiivisen käyttäytymisterapian kouluttajapsykoterapeutti.
- Toiminut 10 vuotta nuorisopsykiatriassa kliinisenä psykologina, päihdeongelmaisten nuorten parissa, perheneuvolassa sekä ammatinvalintapsykologina.
- Vuodesta 2011 lähtien työskennellyt yksityisenä psykoterapeuttina, työnohjaajana ja kouluttajana.