Tekoäly ja digitaaliset järjestelmät auttavat lääketieteen opiskelijaa navigoimaan tiedon valtameressä. Tekoäly antaa kandille suoran vastauksen kysymyksiin, mutta voiko siihen luottaa?
Tieto on nykyään helposti ja nopeasti saatavilla. Ajatus siitä, että fyysisiä kirjoja tarvitsisi kaivaa esille on ehkä jopa vieraannuttavaa. Digikehityksen myötä potilastietojärjestelmän integroituminen esimerkiksi Duodecimin Terveysportin kanssa mahdollistaa sen, että lääkäri saa suoraan tiedon potilaan sairauksista ja mahdollisista lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Tämä ei kuitenkaan korvaa kliinistä kokemusta lääkkeiden yhteiskäytön soveltuvuudesta tai yksilöllisistä variaatioista eri sairauksien taudinkuvissa.
Vaikka Terveysportti ja erinäiset tekoälyt ovat kaikkien saatavilla, on kandi riippuvainen seniorituesta ja konsultaatioista. Heiltä saatu varsinainen käytännön oppi on tärkeässä osassa kasvaessa uuteen rooliin ja ammattiin. On tärkeää saada miettiä yhdessä tilanteita, ja toisaalta vastaanotolle tuleva potilas on harvoin täydellinen esimerkki tietyn sairauden ilmentymästä ilman muita vaikuttavia tekijöitä. Jotta saatavilla olevia digitaalisia työkaluja voi käyttää, täytyy itse osata arvioida tiedon täsmällisyyttä ja oikeellisuutta.
Tekoälyn erehtyvyys askarruttaa alati
Digitalisaatio ja etenkin tekoälyn tuomat mahdollisuudet on luonnollisesti otettu haltuun myös lääketieteen opinnoissa. Tapoja hyödyntää mahdollisuuksia on varmasti monia: osa tiivistää oppimateriaaleja tekoälyn avulla, toinen laittaa tämän kysymään itseltään kuvitteellisia tenttikysymyksiä ja kolmas korjaa kirjoittamaansa tekstiä.
Tekoälyn kanssa toimiessa takaraivossa vaanii kuitenkin jatkuvasti tieto tekoälyn erehtyvyydestä, jolloin tärkeimmät tiedot on ehdottomasti tarkistettava muualta. Tekoäly mahdollistaa uudenlaisten kysymysten kysymisen verrattuna tavanomaiseen hakukoneeseen (puhumattakaan oppikirjoista) ja nopeuttaakin tiedonhakua merkittävästi. Kuitenkin opiskelijan rooli tiedon käsittelyssä ja kriittisessä arvioinnissa korostuu, eikä tekoälyn vastauksiin voi luottaa.
Tulevaisuuden työ ei ole sidottu paikkaan
Tulevaisuuden töitä ajatellen digitaaliset terveyspalvelut avaavat uusia mahdollisuuksia; työnteon ei välttämättä tarvitse olla paikkaan sidottua. Etävastaanotot eivät välttämättä tule vielä kandivaiheessa töissä tutuiksi, mutta niiden vaikutukset näkyvät myös kandien työpaikoilla. Oireet, joita aiemmin tultiin hoidattamaan terveyskeskuksiin ja työterveyteen, hoituvatkin nyt pitkälti etänä. Tällöin tietynlaiset vaivat ja sairaudet vähenevät listoilta ja potilaiden kirjo läsnävastaanotoilla muuttuu.
Kandeille ja tuoreille lääkäreille digitalisaatio on arkipäivää ja siihen on totuttu jo opiskellessa. Kaikesta uudesta ja jännittävästä huolimatta perusasiat, kuten hyvä seniorituki, tiedon kriittinen arviointi ja omat kliiniset lääkärintaidot pysyvät edelleen ehdottoman tärkeänä perustana nuoren lääkärin polulla.
Katri Oinonen opiskelee kuudetta vuotta Riga Stradinsin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa Riiassa, Latviassa ja Annukka Vähä viidettä vuotta Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. He ovat Duodecimin jäsen- ja viestintävaliokunnan opiskelijajäseniä.
Duodecim täyttää tämän vuoden marraskuussa 144 vuotta. Sairaan hyvä digiarki -blogisarjassa omien alojensa huippuammattilaiset pohtivat digitalisoituvan terveydenhuollon mahdollisuuksia ja sudenkuoppia.
Lue muut sarjassa ilmestyneet kirjoitukset:
Tekoäly ei korjaa näkymätöntä – potilastiedot kuntoon ensiksi – Olli Nieminen, yleislääketieteen erikoislääkäri, työskentelee Duodecimissä asiantuntijalääkärinä terveydenhuollon tietoteknisten ratkaisujen parissa
Lääkärinkin työkalut vaihtuvat – koulutus on avain digitaitojen kehittämiseen – Panu Kiviranta, Duodecimin koulutuspäällikkö
Vastaa