Päätoimittaja Jaana Suvisaari on poiminut kolme kiinnostavaa artikkelia Duodecim-lehden numerosta 15/2025. Lomilta palanneille lukijoille tarjolla on tällä kertaa kaksi huolellista perehtymistä vaativaa katsausta sekä pääkirjoitus ajankohtaisesta aiheesta, terapiatakuusta.
1. Mihin sairauteen hoidoksi valoktokogeeniroksaparvoveekki?
Inkeri Soppa ja Kirmo Wartiovaara
Katsaus on selkeä esitys useimmille lukijoille todennäköisesti vieraammasta aiheesta, geneettisistä hoidoista. Geenihoidot ohjaavat solujen toimintoja muuttamalla geenejä tai niiden luentaa. Hoidossa toimimaton geenikopio voidaan korvata siirtogeenillä, virheellinen geenikopio voidaan poistaa tai korjata. Hoidon edellytyksenä on, että taudin patogeneesi tunnetaan tarkasti. Geenihoitojen kehittäminen on vaativaa ja kallista, ja tällä hetkellä markkinoilla on alle 20 geenilääkettä. Lääkeaineet nimetään tarkan protokollan mukaan, ja lopputulokset soveltuvat kielivoimisteluun. Yksi markkinoilla olevista lääkkeistä on vaikean A-hemofilian hoitoon tarkoitettu valoktokogeeniroksaparvoveekki.
2. Mitä katsauksen lukijan pitää tietää katsauksista?
Ilari Kuitunen, Ville Ponkilainen, Atte Nikkilä ja Mikko Uimonen
Kaikki lääkärit joutuvat ammattitaitoa yllä pitääkseen lukemaan ammattikirjallisuutta, ja tämä katsausartikkeli kertoo erilaisten katsaustyyppien keskeiset piirteet ja opettaa kiinnittämään oikeisiin asioihin huomiota niitä lukiessa. Useimmat suomenkielisissä tieteellisissä lehdissä julkaistavista katsauksista ovat narratiivisia katsauksia – niin tämäkin. Muihin katsaustyyppeihin liittyy aina systemaattinen kirjallisuushaku, ja useimpia varten on kehitetty työkaluja raportointiin, näytön varmuuden arviointiin ja myös katsauksen laadun arviointiin.
Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että kyky lukea ja arvioida katsauksia kriittisesti voi nykyaikana olla jopa tärkeämpi taito kuin alkuperäistutkimusten arvioimisen osaaminen.
3. Mikä ihmeen terapiatakuu?
Mauri Marttunen ja Sami Pirkola
Terapiatakuu tuli voimaan 1.5.2025. Tarkalleen ottaen laissa puhutaan lyhytpsykoterapiasta tai psykologiseen vuorovaikutukseen perustuvasta määrämuotoisesta ja aikarajoitteisesta psykososiaalisesta hoidosta, jota toteutetaan perusterveydenhuollossa tai sosiaalihuollossa. Tällainen hoito on lain mukaan aloitettava lapsille ja alle 23-vuotiaille nuorille 28 vuorokauden kuluessa siitä, kun tarve hoidolle on todettu.
Marttunen ja Pirkola toteavat pääkirjoituksessaan, että tämä on hyvä alku lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden parantamiselle mutta ei yksinään vielä riittävä. Lapsen tai nuoren hoidon tarve on osattava arvioida oikein, ja hoitoon tulisi päästä nopeasti myös silloin, kun edellä mainitut interventiot eivät ongelman hoitoon sovi tai ole riittäviä. Kirjoittajat toteavatkin, että uudistuksessa on turvattava myös lasten ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon resurssien riittävyys.
Jäsen, lue uusin Duodecim-lehti! Voit tutustua numeron sisältöön myös podcastina.
