Olen saanut niin paljon parempaa toimintakykyä, kiitos osaavien terveydenhuollon ammattilaisten. Olen kiitollinen. Viimeisestä isosta operaatiosta ja viikon sairaalajaksosta on neljä kuukautta – tuon kokemuksen pohjalta syntyi muutama ajatus tulevaisuuden sairaalaosastosta.
Kun ihmiselle tavallisesti osuu leikkauksia elämän aikana vain muutama, niiden keskittäminen kannattaa ilman muuta. Silloin koko tiimille kertyy osaamista ja se säilyy.
Ennen sairaalaosastohoitoa on aivan turha markkinoida kohtaamista, vuorovaikutusta tai hoivaa. On paras suoraan informoida sekä suunniteltuihin toimenpiteisiin tulevia että väestöä ja ennen muuta poliittisia päättäjiä siitä, mihin sairaala keskittyy. Se ei ole hoiva. Omaa hoitajaa, ruoanjakajaa, lääkäriä, fysioterapeuttia tai mitään muutakaan omaa on turha odottaa.
Prosessit on viilattu ja kellotettu viimeisen päälle, ja avainsanat ovat virtaustehokkuus ja laatu. Laadun ulottuvuuksista keskitytään lopputuloksiin, ennen muuta talouteen ja säästöihin.
Osaston lukujärjestyksen voisi lähettää tulijalle
Tulevaisuudessakin kunkin osaston lukujärjestys pitää miettiä johonkin runkoon. Sen voisi osastolle tulijalle lähettää samalla, kun lähetetään muukin informaatio toimenpiteestä. Vanhanaikaisena potilasasiakkaana näkisin jatkossakin tarpeelliseksi, että kun tulee osastolle, toivotetaan tervetulleeksi, ja samalla saa ihan paperilla tuon lukujärjestyksen. Voi sen oveenkin teipata, mutta kätevämpi olisi saada se itselleen.
Sivuhuomiona voi vahvasti ehdottaa ja myös odottaa, että kaikenlaiset niin sanotut potilasohjeet ovat ymmärrettäviä ja yksiselitteisiä. Joku potilasasiakas voisi ne käydä lukemassa ja viimeistelemässä. Muuten ollaan edelleen tilanteessa, että se, joka tietää, miten tämä etenee, kirjoittaa ohjeet. Ne vaan eivät sitten ole kovin suureksi avuksi sille, joka ei prosesseissa joka päivä liiku.
Ennakko-ohje osastojakson pituudesta voisi olla sanoitettu niin, että se on viikko, kun kaikki menee suunnitellusti, ja vain poikkeustapauksissa pidempi. Kerrotaan siis minimi, jolloin potilas voi olla vain tyytyväinen, että on piankin kotiutuskunnossa.
Ohjaako koneääni omaa hoitoaan toteuttavaa potilasta?
Kullakin osastolla on omat tapansa ja rutiininsa. Osastojen välinen vaihtelu hankaloittaa sijaisia, mutta toisaalta vaikeuttaa kanta-asiakkaidenkin kulkua eri osastojen prosesseissa. Lukujärjestys on hyvä peruspohja, johon voi sitten osastoittain räätälöidä muutoksia oman osaston potilasasiakkaiden tarpeiden mukaisesti.
Osastolla kulkee monta itsenäisesti ja toisistaan erillään suunniteltua prosessia, kuten näytteenotto, punnitus, verenpaineen mittaus, ruoanjakelu, fysioterapia, lääkkeiden jakaminen ja lääkärinkierrot. Kun omahoitajuudesta on jo pitkälti luovuttu ja kokonaisuus pilkottu osiksi, on vain lyhyt askel siihen, että potilas itse aktivoidaan koneääniohjatusti hoitamaan itsensä.
Alkupisteenä on heräte tekoälyäänellä potilaalle. Seuraavaksi potilas työntää QR-koodillisen rannekkeensa asianomaiseen luukkuun, jossa koodi luetaan ja koneääni ohjaa jatkotkin. Verinäytteetkin voi ottaa näin, kun tarvittava näytemäärä muutenkin lähestyy sormenpäänäytteellä saatavaa.
Ylös heti – ja hyvä niin
Ensimmäinen ylösnousu pitää varmasti jatkossakin kokeilla teho-osastolla. Tarvitaanko kiireinen fysioterapeutti lähinnä katsomaan, että nousee se, sängystä? Tuskin tarvitaan. Jos jatkossa aiotaan oikeasti vaikuttaa liikkumiseen, olisi fysioterapiaprosessin suunnitteluun kiinnitettävä laadullista huomiota.
Laadulla tarkoitan sitä, että jatkuvuus ja sama ammattilainen olisi paikallaan. Muussa tapauksessa voisi jälleen turvautua QR-koodiohjaukseen ja koneääneen. Arvelen sen olevan yhtä tehokasta ja ystävällistä kuin joka kerta vaihtuva ja kellotettuna kiireellä liikkuva ihmisammattilainen.
Ruokailuun QR-koodattua tietoa ja neuvoja
Aamiais-, lounas-, päivällis- ja iltapalatarjottimen jakelun voisi automatisoida. Jälleen QR-koodillinen ranneke oikeaan aukkoon, josta ruoka-annos kaikkineen jakautuu syötäväksi. Toki heti tervetulleeksi toivotettaessa kerrottaisiin, että käytävällä on jääkaappi, josta voi itse hakea haluamansa hedelmät, juurekset ja muut ruoat. Jääkaapin avaus käy QR-koodilla.
QR-koodillinen ranneke antaisi tietysti mahdollisuuden seurata valintoja, kannustaa terveellisiin valintoihin ja seurata syödyn ruoan laatua määrän lisäksi. Kun jo nyt on hyvin tiedossa, miten tärkeää ravitsemus on toipumisen kannalta, voisi tähän alkaa panostaa jo nykyisissä prosesseissa. Siis ennen kuin QR-tulevaisuus koittaa laajamittaisesti. Jotta päästäisiin eteenpäin siitä, että ravitsemus on sivuseikka, johon ei lainkaan kiinnitetä huomiota.
Vielä kaksi ratkaistavaa: kipulääkkeet ja mahan toiminta
Kivun arvioinnissa on toistaiseksi käytettävä potilaan kokemusta. Kipu kokemuksena on niin vaihteleva, yksilöllinen ja omanlaisensa, että jokainen potilas joutuu sen itse arvioimaan ja ammattilainen luottamaan siihen arvioon.
Kivusta kysyttäneen tulevaisuudessa jo ennakkomateriaalissa, heti tulovaiheessa ja sitten säntillisesti seuraten sanallisesti, numeromittarin tai kipujanan avulla. Voisi toivoa, että teknologinen kehitys tuo mahdollisuuksia mitata kipua suoraan ja samalla potilaalle mahdollisuuden omahoitoon.
Mahan toiminta on vähän kuin siivous tai jätehuolto, johon ei kiinnitä huomiota ennen kuin se tökkii. Leikkauksen jälkeen suolen toimintaa hidastavat liikkumattomuus ja lääkkeet. Tähänkin arkiselta tuntuvaan ongelmaan voi toivoa teknologisia ratkaisuja.
Odotukset, viestintä ja todellisuus – jo lähitulevaisuudessa
Kun odotukset, meidän jokaisen mielikuvat, vaikuttavat kokemukseen niin vahvasti, on välttämätöntä kertoa sairaalankin asioista täsmällisemmin, oikeammin. Että mitä on oikeasti odotettavissa. Että jos viivyt minimiajan, tapaat jälkitarkastuksessa erikoistuvan lääkärin ja pääset sen jälkeen ensisijaiseen terveydenhuoltoon, niin pitää olla tyytyväinen. Kaikki on siis sujunut hyvin!
Kannattaa jo nyt mieltää, että kohtaaminen ja vuorovaikutus eivät ole sairaalan joka osaston ydintä. Odota tehokkuutta, osaavia ammattilaisia ja hyvää lopputulosta. Odota kohtaamisten sijaan kylmänviileää asiallisuutta.
Olisiko kuitenkin mahdollista kylmänviileän asiallisuuden ohessa odottaa potilaana/ asiakkaana inhimillisyyttä kaikissa kohtaamisissa, jossa ihminen on ihmistä palvelemassa? Asiallisuus ei sinänsä poissulje inhimillisyyttä ja ystävällisyyttä – enemmänkin on osa sitä. Peräänkuulutan kaikissa terveydenhuollon ammateissa inhimillisen kohtaamisen tärkeyttä – myös paranemisen osana ja mahdollistajana. Kysymys on ammattiin liittyvästä asennekasvatuksesta, jonka myötä työn laatu ja tulosten laatu paranee.
Yhä enemmän terveydenhuollossa näyttää käyvän myös niin, että luvattuja/ sovittuja lähetteitä tms. dokumentteja unohdetaan ja asiakas/ potilas joutuu soittelemaan asioiden perään. Jos asiat hoidetaan kerralla kuntoon, säästetään resursseja, joita tuhlataan hoitamatta jätettyjä asioita uudelleen järjesteltäessä!