Tutkimusrahoitusta jaettaessa pitää painottaa kansanterveyttä ja epidemiologiaa. On ylen selvää, että perustutkimusta on rahoitettava.
Miten vanhempani päätyivät niihin nimiin, jotka minulle antoivat? Minna ja Inkeri. Kummallakaan puolella suvussa ei noita nimiä ole. Niiden taustalla voi olla vaikka sellainen tarina, että äitini olikin oikeasti kotiäitifeministi ja siksi sain etunimeni kunnioitetun Minna Canthin mukaan. Tai vaikka ei feministi, niin olisiko hän kuitenkin arvostanut kaimaa ja pitänyt hyvänä esikuvana? Saksalaiset ystävät moittivat nimivalintaa ankarasti, perusteenaan, että poliisiauto on die Grüne Minna, Suomessa Musta-Maija.
Nimiasia saattaa meillä ajankohtaistua milloin vain. Lastenlasten nimiä voi listata, ehdotella, auttaa valinnassa, toivoa. Useamman lapsen nimiä miettineenä olen tullut tulokseen, että on kyllä vaikeaa. Voi mennä pieleen monella tapaa, joko ollaan liian tavallisten nimien kannalla tai valitaan liian erikoisia. Erityisesti teini-ikään ehtivä voi esittää kritiikkiä kummasta vain. Sisarukset painottavat sellaisia asioita kuin koulukiusaamisen välttäminen: tavalliset etunimet ovat kannatettavia, ei erikoisuuksia.
Nimiä voi isovanhempana pistää ehdolle. Kiinnostava projekti, vaikkeivat ehdotukset yhtään kelpaisikaan. Sitoudumme tulevaan pienokaiseen, kun mietimme mahdollisia nimiä. Sitä voidaan tehdä yhdessä, mikä on mukavaa. Aina kannattaa tietenkin katsoa suvuissa käytettyjä nimiä. On kyllä hyvä juttu, että vanhemmat kuitenkin päättävät, kuuntelevat tulevan teinin kritiikin ja kantavat siis valintavastuun. Isovanhempana voi myhäillä.
Mitä muuta suvuissa periytyykään?
Suvuista saadaan innoitusta ja inhoitusta nimiin, mutta niistä periytyy tietysti muutakin. Juttelin erään äidinpuoleisen serkkuni kanssa. Meillä tämän ikäisillä puheena ovat helposti kolotukset, vaivat ja sairaudet.
Olen mieltänyt sepelvaltimotautini niin vahvasti isänperinnöksi, että äidin puolen samat piirteet olivat unohtuneet. Pisti miettimään: niin kuin äidin puolelta olisi voinut periytyä ”kiltti” sepelvaltimotauti, korkeat kolesteroliarvot, verenpaineitakin, mutta silti pitkää ikää. Äidinisä eli satavuotiaaksi, sairasti kyllä muutamankin infarktin mennessään. Isäni puolestaan olisi epäilemättä kuollut sepelvaltimotautiin heti eläköidyttyään ilman lääketiedettä ja sydänkirurgiaa.
Rankka sukuanamneesi lukee potilasasiakirjoissani, josta huolimatta saan jatkaa elämää tällä pallolla hyvässä kunnossa. Ja niin taas päädyn julkisesti kiittämään lääketiedettä. Kiitos.
Mikä maksaa ja mitä tutkimusta rahoitetaan?
Lääketieteellinen tutkimus oli juhlinnan kohteena vuotuisessa Äyräpää-symposiumissa 11. huhtikuuta. Sen järjestävät jo vakiintuneesti tiedeseurat Duodecim ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia. Kuulimme hienoja esityksiä kestävän terveydenhuollon teemoilla. Jaoimme merkittäviä palkintoja: perustajapuheenjohtajamme Matti Äyräpään mukaan nimetty merkittävin lääketieteen palkinto meni ansioituneelle professori Hannele Yki-Järviselle. Apollonia palkitsi nuoren turkulaisen tutkijan Juuso Arkkilan, jonka väitöskirja käsittelee aina niin keskeistä hammaslääkäripelkoa.
Eniten minun mieleeni jäi Duodecimin nuoren tutkijan palkinnon saaneen apulaisprofessori Eino Soljen puhe. Hän nosti rohkeasti esille tutkimusrahoituksen kohdentamisen vinoumaa. Aivosairauksista yleisimmät ja ikääntyvässä väestössä huomattavasti sotejärjestelmän euroja syövät muistisairaudet saavat suhteessa vähän tutkimusrahoitusta. Sydän- ja verisuonisairauksien tutkimustakin tuetaan vähän suhteessa syöpäsairauksien tutkimukseen.
Minä jäin kummastelemaan syitä tähän – lieneekö syöpäsairauksien kallis lääkehoito ainakin osaselitys tutkimuspainotuksiin? Einon hyvässä kuvassa ei ollut mukana mielenterveys- ja päihdesairauksia, mutta niiden osuus soten kuluista on mittava ja niiden tutkimukseen todellakin pitäisi panostaa nykyistä enemmän. Niitä on sairastettu ja sairastetaan monen suomalaisen suvussa, niin minunkin.
Yhdessä keskustelussa pidettiin epäsuotavana asettaa sairausryhmiä vastakkain. Se onkin ikävää. Mutta toisaalta ne ovat jo vastakkain esimerkiksi tutkimusrahoituksen ja tutkijoiden kiinnostuksen kautta. Rahasta nyt tutkimukseen ja sittemmin sotejärjestelmään on puhe myös, kun keskustelua priorisoinnista yritetään käydä. Se vasta on vaikeaa.
Tutkimuksen tueksi tarvitaan tiedegaala
Tutkimusrahoitusta mietittäessä ja jaettaessa on painotettava kansanterveyttä, epidemiologiaa ja tartuttava nyt ja lähitulevaisuudessa suuria kustannuksia aiheuttaviin ryhmiin. Samanaikaisesti on pidettävä käynnissä keskustelua priorisoinnista. On ylen selvää, että perustutkimusta on rahoitettava.
Monessakin käymässäni keskustelussa on tullut esille tarve ja idea alkaa järjestää lääketieteellisen tutkimuksen tukemiseksi gaala. Onhan gaalailtoja tapana järjestää niin urheilun kuin taiteenkin puolesta ja tukemiseksi. Joukkoon sopisi oikein hyvin jokavuotinen tiedegaala, jossa juhlittaisiin suomalaista tutkimusta, lääketieteellistä tutkimusta muiden muassa. Gaalaa voi pitää tuhlailevana, mutta toisaalta hyvän asian puolesta kannattaa juhlia. Juhliminen on meidän ihmisten tapa pitää yhtä ja iloita.
Vastaa