Ihmislajille on aikojen alusta ollut tyypillistä ilmaista itseään kuvin, sanoin, sävelin. Hakematta välitöntä hyötyä, mutta tavoittelemalla kuitenkin jotakin olemassaololle keskeisen tärkeää.
Joka aamu herätessäni pyydän kelloani kertomaan, miten nukuin, ja pyydän suositusta päivän treeniksi. Voin auliisti myöntää, että olen kelloni tyytyväinen orja; jos se haluaa minun liikkuvan, teen niin. Jos se valittaa kokemastani stressistä, huokoistan, keskityn pitkiin uloshengityksiin ja menen aikaisemmin nukkumaan. Olen ylpeä, kun se kertoo harjoitteluni olevan ”tuottavaa”, tai kun onnistun saamaan yli 80 unipistettä.
Mittaamisen ulottumattomissa on jotain olennaista
Mutta – sitä saan, mitä mittaan. Lääkärin on helppo perustella itselleen näitä fyysisen hyvinvoinnin mittareita. Terveyttä saa ja pitää tavoitella! Toivon kuitenkin usein, että kello kertoisikin minulle, miten olen onnistunut elämään hyvää elämää juuri tänään. Elämää, jossa omat arvoni – ne juhlapuheissa toistetut – toteutuvat.
Olenko ollut yhteydessä tunne-elämääni, rakastanut henkistä ponnistelua, tuntenut yhteyttä toisiin ja ollut läheisilleni läsnä? Ollut kosketuksissa kuolevaisuuteni kanssa ja kasvattanut kykyäni kokea myötätuntoa? Tehnyt jotain, joka on saanut minut kokemaan olevani elossa syvemmin? Ymmärtänyt, mikä on maailman tila, ja tehnyt voitavani sen korjaamiseksi?
Ymmärrän tietysti, että teknokraattinen mittaamisinto sopii huonosti yhteen sellaisen elämän kanssa, jossa nämä tavoitteet toteutuvat. Onneksi on muita tapoja vahvistaa hyvän elämän läsnäoloa omassa arjessa. Ihmislajille on aikojen alusta ollut tyypillistä ilmaista itseään kuvin, sanoin, sävelin. Hakematta välitöntä hyötyä, mutta tavoittelemalla kuitenkin jotakin olemassaololle keskeisen tärkeää. Nykyisissä yhteiskunnissamme taide on läsnä lukemattomin tavoin, ja jokaisella on jonkinlainen suhde siihen, sanoitettu tai sanoittamaton. Taide elää jokaisessa – sinussa, minussa, meissä.
Kun tieto ei riitä, taide avaa toisenlaisen ymmärryksen
Me lääkärit olemme hyvin kiintyneitä tietoon, jonka voi esittää täsmällisesti; sanallisesti, varmana, kokonaisena, luotettavana. Tällaisen tiedon me tunnemme ja tiedämme, ja osaamme soveltaa sitä käytännön työssä. Mutta vain osa asioista – elämästä – on typistettävissä tällaiseksi tiedoksi. Teemme lääkärinä töitä potilaiden kanssa, heitä varten. He ovat kokonaisia ihmisiä, kokonaisine elämineen. Kohtaamme tilanteita, joissa täsmällinen tietämisemme ei riitä auttamaan heitä tai edes kulkemaan aidosti heidän vierellään.
Tässä taide voi tulla apuun. Se auttaa hahmottamaan, mitä on hiljainen tieto, miten tietäminen on jatkuvassa yhteydessä tunteisiin ja olosuhteisiin. Taideteosten äärellä, tai taidetta tehdessä, on mahdollista työstää arvojaan, ajatteluaan ja kokonaisvaltaisempaa olemistaan ihmisenä. Itselleni tärkeää on myös mahdollisuus ymmärtää ja kokea syvemmin elämänilo, elämän kokemisen voimistaminen. Se vaatii ponnistelua, erityisesti älyllistämään tottuneelta, suorituksiin orientoituneelta ja mittaamisesta motivoituvalta.
Kohtaamisia, jotka eivät mahdu mittareihin
Terveyttä taiteesta -seminaarissamme Savonlinnassa 8.7. me lääkärit pääsemme uppoutumaan siihen, miten taide elää meissä kaikissa. Kysymystä pohtivat muun muassa runoilija Saila Susiluoto, joka kertoo, miten myytit ja unet vaikuttavat meissä jokaisessa, ja miten ne muuttuvat runoiksi. Kollega-taidemaalari Antti Junkkari kertoo, millaista on päästä taiteen tekemisen tilaan, ja miten se vaikuttaa ihmisenä olemiseen. Minna Huotilainen keskittyy kysymykseen, missä taide meissä sijaitsee ja mitä se sieltä käsin tekee. Kollega-näyttelijät Suvituuli Lehtovirta ja Topias Keskitalo vievät meidät kokemuksellisesti lääkärintaidon ja taiteen risteyskohtaan. Päivän päätteeksi Elina Knihtilä johdattaa meidät ajattelemaan taiteen merkitystä ihmisyydelle.
Illalla menemme yhdessä oopperaan, jossa Turandot johdattaa meidät ikiaikaisten rakkauden ja valinnan kysymysten äärelle. Kun vielä seuraavana päivänä ihailemme Savonlinnan kulttuurimaisemia yksin tai yhdessä, on taas hyvä palata arkeen astetta elävämpänä, uusia ajatuksia saaneena.
Sitä odotellessa muutama ehdotus käytännön harjoituksiksi hyvän elämän kultivoimiseen taiteen avulla, ilman mittaamisen ja suorittamisen paineita:
- Severance. TV-sarja, Apple TV. Voimakkaan yhteiskuntakriittinen, visuaalisesti komean minimalistinen työelämäsarja. Vie kipeiden kysymysten äärelle minuudesta, muistamisesta ja valinnoistamme.
- Marraseliö. Romaani, kirjoittanut Anna-Kaari Hakkarainen. Elävä, monitasoinen, vaativa mutta palkitseva kuvaus taiteilijuudesta. Jää elämään mieleen omana kokonaisuutena, ja pakottaa viimeistään tutustumaan Ingmar Bergmanin tuotantoon.
- Journal d’un Loup-Garou. Albumi, Lou-Adriane Cassidy. Kaunisääninen ranskatar ammentaa musiikin genreistä popista barokkiin, ja harmoniat kantavat kauaksi, varsinkin, jos ehtii paneutua kuulemaansa.
Kirjallisuutta: Teemu Mäki: Taiteen tehtävä. Into Kustannus, 2017
Tutustu suosittuun Terveyttä taiteesta -tapahtumaan ja ilmoittaudu tapahtumasivulla.
Vastaa