Lääkäreiden kielitaitovaatimuksia ei tule keventää, koska lääketiede koostuu potilaan hoidon kannalta tärkeistä tarinoista. Tästä huolimatta ulkomaalaistaustaiset ja ulkomailla koulutetut lääkärit pitää toivottaa tasavertaisina kollegoina tervetulleeksi yhteisöömme.
On sanottu, että lääketiede on narratiivinen professio. Potilas kertoo tarinansa lääkärille, joka vuorostaan muodostaa siitä ammatillisen näkemyksensä ja kliinisten löydösten mukaan asianmukaisen tarinan. Se taas viestii potilaan hoidon kannalta tärkeistä asioista jatkohoidosta vastaaville ammattilaisille ja takaisin potilaalle. Potilaan hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on usein kirjaimellisesti elintärkeää, että kommunikaatio ja sen kirjaaminen on täsmällistä.
Myös ajatellen potilaan ja lääkärin oikeusturvaa asiakirjamerkintöjen selkeys on hyvin tärkeää. Tässä jaettu yhteinen kieli on molempien etu, jonka tärkeys korostuu etenkin yhteiskuntamme haavoittuvimmassa asemassa olevien parissa työskennellessä.
Suomen virallisten kielten asema on terveydenhuollossa turvattu useassa laissa, mutta niiden käytön puolustamiselle on siis myös vissejä kliiniseettisiä perusteita, joita ainakin terveydenhuollossa työskennelleiden on helppo tunnistaa.
Eikö lääkärin tarvitse osata paikallista kieltä?
Talouspolitiikan arviointineuvosto on äskettäin ehdottanut, että Suomessa toimivien lääkäreiden kielitaitovaatimuksia tulisi keventää. En ole samaa mieltä kuin arviointineuvosto. Sanomattakin on selvää, että Suomessa tarvitaan nyt ja tulevina vuosina useille eri aloille kouluttautuneita ammattilaisia ulkomailta, myös lääkäreitä. Tämä on täysin hyväksyttävä ja väistämätön ilmiö, joka monella tavalla hyödyttää maatamme.
Lääkärin ammattiin kouluttautuminen on vaativaa, ja on todennäköistä, ettei uuden kielen opiskelu ole heille lähtemätön este. Tästä on jo nyt lukuisia hienoja esimerkkejä vahvistamassa terveydenhuoltoamme.
Kielivaatimusten purkaminen johtaisi ainakin osittain siihen, että käytännössä ne lääkärit, joiden kielitaidon vaatimuksista tingittäisiin, päätyisivät hoitamaan muutenkin parempiosaista koulutettua väestöä. Tämä ehdotettu uudistus osaltaan lisäisi terveyden eriarvoisuutta maassamme. Puhumattakaan mihin hankaluuksiin suomea puhumattomat lääkärit voisivat itse joutua sote-järjestelmämme viidakossa.
Työskentelymaan kielen käyttö terveydenhuollossa ei ole vain kielellinen valinta, vaan sillä on suoria vaikutuksia potilasturvallisuuteen, ammattilaisten kommunikaatioon, hoidon laatuun ja lääketieteen saavutettavuuteen.
Ylitetään kielimuurit – kaikki mukaan!
Kielimuurien poistaminen on ratkaisevan tärkeää lääkäri-potilassuhteen parantamiseksi yhä monikulttuurisemmassa ympäristössämme. Ammattitaitoisten tulkkien käyttö, käännösteknologioiden ja tekoälyn hyödyntäminen sekä terveydenhuollon ammattilaisten kulttuurisen osaamisen edistäminen voivat auttaa lieventämään näitä haasteita ja johtaa parempiin terveydenhuollon tuloksiin monimuotoisille potilasryhmille.
Lääketieteen sanastolautakunnan jäsen ja Duodecim-lehden toimittaja Lauri Saarela toteaa viisaasti artikkelissaan, että oikeakielisyyden vartioinnin sijaan voisimme oppia sietämään puhutun suomen eri muotoja. Kielen osaamisen ei tarvitse olla täydellistä, tärkeintä on asian yhteinen ymmärtäminen, ei kielioppi. Kielen osaaminen ei ole vain sanojen ymmärtämistä, vaan siihen liittyy myös kulttuurinen konteksti ja tapojen tuntemus. Kokonaisvaltainen tilanteen hallinta myös kielellisesti parantaa potilas-lääkärisuhdetta ja auttaa lääkäriä ymmärtämään paremmin asiaa, joka on tuonut potilaan lääkärin vastaanotolle.
Duodecimilla on vahva historiallinen perusta suomen kielen käytön edistämisessä terveydenhuollossa. Seura perustettiin vuonna 1881 aikana, jolloin suomen kieli ei vielä ollut itsestään selvä osa akateemista ja lääketieteellistä maailmaa Suomessa. Tuolloin monet lääketieteelliset julkaisut, koulutusmateriaalit ja ammattikeskustelut käytiin ruotsiksi tai saksaksi.
Duodecimin keskeinen tehtävä oli alusta asti suomen kielen aseman vahvistaminen lääketieteessä. Seuran perustajat näkivät, että potilaiden ymmärtäminen ja hoidon saavutettavuus paranisivat merkittävästi, jos lääketiede toimisi suomeksi. Tämän perinteen mukaisesti Duodecim on vuosikymmenten ajan julkaissut suomenkielistä lääketieteellistä kirjallisuutta, kouluttanut lääkäreitä suomen kielellä ja edistänyt lääketieteellisen terminologian kehitystä suomeksi.
Haluamme luoda tapoja, joilla murtaa näkymättömiä kuplia
Panostamme Duodecimissa jatkossa lisää kollegiomme uusien ulkomaalaistaustaisten jäsenten ja muiden muualta maahamme tulleiden terveydenhuollon ammattilaisten tukemiseen suomen kielen oppimisessa ja ammatillisessa integroitumisessa, jotta he voivat toimia sujuvasti ja tehokkaasti suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Pyrimme myös luomaan tapoja, joilla ulkomailla koulutetut lääkärit pääsevät murtamaan joskus näkymättömiä kuplia kollegiossamme.
Tämä on tietysti mahdollista vain, jos tämä kohderyhmä saadaan innostettua mukaan työhömme tasavertaisina, arvostettuina kollegoina.
Kiitokset:
Kiitän kollegaa, lastenpsykiatri Jaana Wessmannia muussa yhteydessä esiin tulleesta lääketieteen tarinallisuuden ideasta.