Jos olisin nyt nuori lääkäri, haluaisin tehdä työtä yleislääkärinä. Siinä roolissa saisin eniten aikaan ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi.
Olen lastentautien ja lastenendokrinologia erikoislääkäri. Tein ”oikeita” lääkärin töitä vuodesta 1982 vuoteen 2006, mutta sittemmin päätyöni oli THL:ssä hoitamassa luokituksia ja tietorakenteita ja Duodecimissa laatimassa Käypä hoito -suosituksia. Nyt olen juuri jäänyt eläkkeelle, joten minulla on sekä aikaa että tahtoa kirjoittaa ajatuksiani.
Mutta siis, jos olisin nyt nuori lääkäri, haluaisin tehdä työtä yleislääkärinä. Miksi? Siksi että siinä roolissa saisin eniten aikaan ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Miten? Niin, että minulla olisi oma noin 1 200 ihmisen väestö, joiden omalääkäri olisin. Voisi se väestö olla vähän isompikin, jos haluaisin hankkia enemmän. Tai pienempi, jos haluaisin panostaa enemmän muuhun kuin työhöni. Mutta oma väestöni se olisi, ja omia potilaitani hoitaisin.
Mieluiten tekisin työtäni ammatinharjoittajana, koska arvostan itsenäisyyttä ja itseni johtamista. Toki voisin olla myös hyvinvointialueen työntekijä, mutta viihtyäkseni siinä työssä johtamisen tulisi olla mahdollistavaa, kannustavaa ja arvostavaa.
Yksin en työtäni tekisi. Työparinani olisi hoitaja, ja minulla olisi matalan kynnyksen mahdollisuus konsultoida muita ammattilaisia. Kyse olisi verkostosta, jossa tuntisimme toisemme ja jossa vuorovaikutus olisi helppoa ja epämuodollista.
Pohtisin vastuutani oikeudenmukaisen ja kestävän terveydenhuollon rakentajana
Jos olisin nyt nuori lääkäri, katsoisin elämääni kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden verran eteenpäin. Mitä haluan elämältäni, kuinka haluan kehittyä lääkärinä, haluanko ja kuinka haluan parantaa maailmaa? Viiden lapsen vaarina tuo viimeinen kysymys on noussut arvoon arvaamattomaan myös lääkärinä olemisen näkökulmasta. Mikä on minun vastuuni oikeudenmukaista ja kestävää terveydenhuoltoa ja yhteiskuntaa rakennettaessa?
Lääkärinä olen ollut ja olen asemassa, jossa vaikutan kanssaihmisteni elämään. Minulla on ollut ja on sekä valtaa että vastuuta.
Jos kaikki olisimme nuoria lääkäreitä, kuinka kehittäisimme itseämme, yhteisöämme ja terveydenhuoltoamme?
Lue kesällä 2024 eläkkeelle siirtyneen Jorma Komulaisen haastattelu.
Haavemaailmassa on kiva elää. Ilmeisesti elämä thl:n sylissä on ollut sellaista. Realiteeteista vieraantuminen lienee väistämätöntä mutta pitäisi ymmärtää että suurin osa kollegoista elää realiteettien reunustamassa maailmassa.
Yleislääkärin työ omalääkärinä on palkitsevaa ja ihmisläheistä työtä. Tein juuri sitä työtä, kun tätä omalääkärisysteemiä kokeiltiin. Potilaat tunsivat minut ja luottivat omalääkäriinsä. Oli pätevät ja luotettavat hoitajat. Opin itse paljon myös muuta kuin medisiinaa. Tein kotikäyntejä, hoidin tuttujen potilaitten asioita puhelimessa, varasin riittävästi aikaa niille, jotka sitä tarvitsivat.
Valitettavasti työmäärä kävi sittemmin ylivoimaiseksi, kun vastuuväestöä lisättiin 2-3 kertaiseksi alkuvaiheen 1200 henkilön väestöstä.