Strategiassamme olemme kohta puolivälin krouvissa. Kirkas strategia on viestijän paras kumppani, sillä selkeästi ajateltu on selkeästi viestitty.
Hyvää strategiaa verrataan usein kompassiin. Tai majakkaan. Molemmat ovat konkreettisuudessaan oikein kelpoja – niin viestijänä kuin purjehtijana pidän niiden luomista käsinkosketeltavista mielikuvista. Strategia kirkastaa majakan valon tavoin olennaisen ja auttaa työyhteisöä navigoimaan oikeaan suuntaan työn arjessa.
Itse ajattelen myös, että strategia on kuin mukava nojatuoli. Siihen on hyvä istahtaa, nojailla rauhassa, vaikkapa kahvikuppi kädessä työkavereiden kanssa turista.
Pidän strategiassamme selkeiden tavoitteiden lisäksi erityisesti siitä, kuinka se sanoittaa meidän yhteistä työkulttuuriamme. Se ohjaa meitä kannustamaan ja kiittämään toisiamme, innostaa kokeilemaan uutta ja luo turvaa mainitsemalla itseohjautuvuuden lisäksi myös sen vastaparin, yhteisöohjautuvuuden. Ja tietenkin kertoo sen, että meille erityisen arvokkaita ovat arjen kohtaamiset hyvässä seurassa.
Sanoilla on väliä – ja niin on myös kuvilla
Sanojen käyttö on mitä vastuullisinta: miten sanoitamme strategiamme, miten puhumme siitä ja millä äänensävyllä. Lempilauseitani viestijänä on, että sanat eivät koskaan ole vain sanoja. Strategiassa ne tekevät näkyväksi tavoitteemme, joita kohti olemme yhteisönä valinneet kulkea.
Mutta ehkä jos kysyttäisiin meiltä, mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen strategiasta, se olisi kuva. Strategiakuva. Elämme nykyisin jatkuvassa kuvien virrassa, joten strategian pukeminen kuvaksi on tärkeimpiä työkaluja siinä, miten strategia välittyy arkeemme. Strategiakuva on piirtynyt ensimmäisenä diana lukemattomiin esityksiimme ja virittänyt ajatukset olennaisen äärelle palavereissa. Jos ei ole yksikään ihminen saari, niin ei ole myöskään yksikään organisaatio. Mitä me siis tavoittelemme tässä ajassa ja toimintaympäristössä?
Olemme ennen kaikkea oppimassa yhdessä
Viestintä on elävän strategian ytimessä, kumppanina kaikissa tienhaaroissa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa mietimme yhdessä viestinnällisiä painopisteitä, sitä parempi on aina lopputulos. Siksi erityisen antoisaa on rakentaa viestinnän vuosikelloa työpajoissa yksiköidemme kanssa.
Arjessa ajattelen, että strategian kanssa eläminen on ennen kaikkea jatkuvaa oppimista. Ideana ei ole ollenkaan olla kympin oppilas. Vaan kokeilla, tutkailla ja oivaltaa. Toimiiko vai ei? Jatkoon vai ei? Mitä tästä jäi käteen? Mitä voisi kehittää?
Se on myös priorisoinnin avain. Teemmekö strategisten tavoitteiden kannalta oleellisia asioita vai rönsyilemmekö? Onko katse horisontissa vai lillukanvarsissa? Mihin upotamme kaikkien arvokasta työaikaa ja mikä voi sujahtaa viestintäkanaviin kevyemmin?
Kirkas strategia on viestijän paras kumppani. Kuin se mukava nojatuoli, johon nojailla viestinnän nopeasti sykkivässä maailmassa.
Vastaa